Aikoinaan minullakin kasvihuone josta sai tomaatteja ja kurkkuja korjata runsain määrin. Voi sitä tuoreustakuuta joka sadossa maistui ja haistoi. Muistoissa ne makuelämykset.
Viikon olen viettänyt pensastolaiselämää vadelman poiminnassa.
Saalista tullut hyvästi, mutta, mustikat vielä metsässä, missä lie, hakusessa ovat maisemissamme.
Onneksi on jemmassa viimevuoden mustikkasatoa, jota olikin runsain määrin poimittavaksi.
Vuodet ei ole veljeksiä, näin on todettava.
Huomasin äsken etten pysy päivien perässä ,elokuun toistahan tässä jo elellään. Tuota pensastolaiselämää eläessä ei päivien kanssa niin nöpönuukaa.
Koko kesän olen perennapenkkiäni surkeillut. Tämä yksinäinen auringonkukka minua aamulla lohdutteli.
Viime talvena kuvasin punatulkkuja simenaterialla ja taisi olla se viskuri tulkku joka tämänkin siemenen heivas korkeuksiin.
Tässähän se minulle paistattaa hyvää päivää, lähteäkseni tänäänkin vadelmikkoon.
Eilinen marjapaikka mukava, maastokin edellistä helpompaa ja haavikko havisi ympärillä, yhtyen marjastajien kiitosmieleen.
