Laatikkomeressä.

Meillä meneillään majanmuutto.

Mielessäni laskin tämän muuttamisen olevan viides.

Lapsuuskodista kolmevuotiaana adoption myötä sain toisen lapsuuskodin.Sieltä nuorella iällä miehelään miniäksi, ja reilun kymmenkunta vuotta yhteiselossa appivanhempieni kanssa, kunnes rakennettiin uusi paritalo, jossa toisen päädyn asukkaina me ja toisessa mieheni vanhemmat.

Appivanhemmat muuttivat kirkolle ja vanhin poikamme perheineen muutti mummun ja vaarin tiloihin.

Maatilan sukupolvenvaihdoksen jälkeen muutimme tähän nykykotiin,rivitaloon kirkonkylällä.Poikamme perhe purki paritalon väliseinän ja alkoivat asustaa molempia.

Aivan tästä likistöltä nyt ostimme omakotitalon johon meillä viikon kuluttua meininki muuttaa.

Monenlaisia, ajatuksia antavaa ja aikaa vievää on inventoida tätä "maallista mammonaa".

Kätteni kautta monet muistot palautui elävänä mieleen. Itkua ja naurua vuoroin kun lasten ja lastenlasten piirustamia äitien, ja isänpäiväkorttejakin luin. Voi, ne on niin aitoja ja ihania.

Omat lapsuus ja nuoruusaikani äidilleni kirjoittamat kirjeet jotka äidin poismenon jälkeen minulle palautettiin, niitäkin lukien mieleen palautui monia jo poispyyhkityneitä muistoja.

Tulipa siinä esille muistosanoja joita läheisteni hautajaisiin olin kirjoittanut.

Elämän katoavaisuus konkretisoitui kyyneliin ja kaipaukseen. Siinä pakkaaminenkin hetkelsi herpaantui, ja jotenkin syyllinen olo tuli kun tällä iällä vielä uutta kotia suunnitellaan.

Kuitenkin mielessä sekin että eihän meistä kukaan edes huomistansa tiedä. Tokihan tämän tiedän ja tajuan, "ihminen päättää, Jumala säätää."

Ylläolevista kuvista huomaat että eläminen osiltansa laatikoissa. Paljon on vielä pakattavaa.

Nuorena saattoi olla pulaa jostain tarpeellisestakin, tällä iällä enempi runsauden pulaa.

On hurjan paljon kaikenlaista "joutavaa" kuten isäntä analysoi, mutta se joutavahan juuri minun askarruksiini tarpeellista.

Onneksi vielä pimeäaikaakin että kaikki lasin sirpaleeni kehtaan uuden kodin pihavarastoon viedä. Onhan oltava materiaalia sulatushommia varten kun nyt uunillekin paikka. Ihana asia.

Suuri toive ja pyyntö Taivaan Isälle, että saisimme vielä puolisoina yhteisiä virkeysvuosia.

Nekin Jumala säätää....