Tavattoman pitkän tauon jälkeen kaivelin akvarellitarvikkeitani esiin.Paperiakin hankin enemmälti, ajatellen sitä tärveltyvän harjoitelmiini maalaamattomuuskauden jälkeen. Päivittäinen pensselöinti olisi tärkeää, herkkyyden säilyttämiseksi hommassa.
Tätä vanhanajan maisemaa tein neljä versiota, joten tilaaja saapi sitten valkata mieleisensä. Toivon mukaan jokukaan kelvannee,
Naureskelin itselleni ettei aitan rakentamista yhtään helpottanut, vaikka rakennusmestarin tyttö olenkin.
Oma työstönsä ruiskuhilaissakin. Lapsuusajan muistot palautui mieleen kun kuhilaita pystytin.
Sirppiähän lasten käsiin ei annettu, lyhteitten sitomista ja kuhilaitten pystytystä sensijaan saimme yrittää parhaamme mukaan.
Käviväthän aikuiset ryhdittämässä kuhilaita perässämme. Lyhteitten piti napakasti nojata toisiinsa.
Kaunista on katsella nostalgista maisemaa, mutta työskentely ruispellolla oli totista totta ja hikistä hommaa. Usein kädet naarmuilla "karraporrien"puremista.
Entisvanhaan rikkakasvitkin kasvoi viljan seassa vapaammin nykyaikaa. Eihän silloin käytetty isommin ns.kasvinsuojeluaineita.
Niin oli silloin..tänään on toisin.
Kyllä se näkyy että olet rakennusmestarin tyttö, enpä minä tuollaista aittaa osaisi "rakentaa" Ihania muistoja nuo ruiskuhilaat tuo mieleen lapsuudesta....
VastaaPoistaKatsotaan nyt sitten meneekö aittani lopputarkastuksesta läpi, vai onko alettava alusta.
VastaaPoistaAito vanhenemisen merkki tuo,kun lapsuusmuistot kultaantuu..