Kultahääpäivän myöhäisjuhlintaa.

 Viimeinkin päästiin juhlistamaan kultahääpäiväämme. Lauantaina suunnistimme entiseen kansakouluuni josta on tehty viehättävä juhlien viettopaikka Liljan Kartano.
Siellä kuuluisan hyvä tarjoilu. Menyyhän tilattavissa. Meille tarjolla savuporotäytteinen juustokuorrutettu uunilohi, kermaperunat, kasviskratiini ja salaatit. Lisäksi lihapyörykät, kastike ja lohkoperunat.
Kolmen lajin leivät ja kotoiset juomat, kalja, maito ja vesi
Jälkiruokana juhlavat jätskiannokset, ja myöhemmin kahvi kakun ja muiden herkkujen kera.
.
Yläkuvassa mummelimorsion hääkimppu ja vaarisulhon rintakukkanen. Lapset kukittivat vanhan parin.
Häävalssinkin meille soittivat, ja yritettiin pyörähdellä laminaattilattialla kumipohjakengin. Videoivatkin esityksen, ei taida olla kaksista katsottavaa.Astmapiippukin jäi kotiin ja morsio aivan pakahduksissa pyörityksen jälkeen. Olisi ollut syytä vähän treenata jos olisimme  tienneet, mutta yllärihän se.

 Olihan meillä oikein kunnon hääkakkukin.Vaativat polkaisua juhlakaluilta. No, minähän se kunnon polkaisun  tömäytin, vaikka määräysvalta muutoinkin jo olemassa. Se saa meidän huushollissa isännöidä kummalla suuremmat vaakalukemat ja minulla ollut pitkään etulyöntiasema sananvallassa.Vitsi, vitsi!

 Tyttären Jasu poka musisoi.Yhtaikaisesti kitaraa ja huuliharppua soitteli, väliin sanoittamaansa ja säveltämäänsä lauluaan lauleli. Pari kipaletta esitti,kun aplodein vaadimme lisää.

 Pesueen kuopus-Petteri ottikin juhlat rennommin.Kerroin hänelle että juhlapaikkamme mummun entinen koulu. Siihen poika totesi ykskantaan, "jaaha, täältäkö sait tiedon ja uskalluksen".
Petteriltä noita sanontoja sadellut pienen ikänsä.Näkeehän jo miekkosen ilmeestäkin että kujeilua riittää.

 Kollaasikuvassa vain osa perhekuntaamme. Siinä meneillään hääleikki jossa osallistujille tehtävämääräykset. Huolenpitoa vuoden ympäriinsä vanhalle parille järjestyi. Ikkunan ja auton pesua, marjakaveruutta, virpomista, lämpimäisiä ja saunavihtakin tiedossa, ym, ym.
Lajaksi lapset olivat keränneet kuvia elämämme vaiheista ja niistä koonneet mielenkiintoisen albumin.

Taisinpa hiukkasen jännitelläkin vaikka vain omiamme olivat vieraat, jäi valokuvaus osaltani vähänlaiseksi. Kyllähän jokainen vähin räpsäytteli joten kuvia tiedossa.

Sain sanottua sisimpäni tuntoja, kiitollisuutta Taivaan Isälle rakkaistani, ja heille sen kuinka tärkeitä ovat meille. Totesin tosin että arkikiitokset jääneet vähiin,sitä kun niin jäykkä noissa tunneilmaisuissani.
Toki tietänevät sen että suuresti välitämme perhekunnastamme.
Alkuun veisasimme Kiitos sulle Jumalani ja päätökseksi Jumalan kämmenellä.
Niin tavattoman kiitollinen mieli ihanasta päivästä ja näistä eletyistä yhteisistä vuosista.
Ikimuistoinen oli juhlaheki!