tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kuvia Sallalomalta.

 Kitkajoen koskissa kuohuu. Oli siinä vedellä kiirettä kerrakseen. Sateiden ansiosta uoma  täynnänsä  vatkattavaa vettä. Kalamiesten oiva apajapaikka viuhutella virveliä.
 Kyllä Kiutakönkäälläkin kuohui. Aiemminkin köngäskeikka tehty, mutta ihailtavaa riittää joka kerralle.
 Voi se vesi peilityynenäkin olla. Mahtavat heijasteet tässäkin. On nyt maalausaiheita mummelille.
 Oulankajoen kanjonikierrokselle en uskaltautunut. Nousuissa niin napattava nitroja, joten jätin ukkokullan ihailtavaksi nämä mahtavat maisemat.
Ollapa nuorena mahdollisuus näihin retkiin, mutta elämä sellaista että silloin kun kykyä ja kuntoa, ei aikaa. Nyt aikaa, mutta kyky ja kunto nitrojen varassa.
 Ihana sammalnotkelma tässä, sadesää syventänyt värin ja pehmeyden.
Posted by Picasa

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Aamukävelyä pihamaalla.

Kutsun sinutkin kanssani aamukierrokselle pihamaallemme. Pihaan tullessa vasemmalla ovat nämä risutötteröt joiden sammalia harakat yöaikaan kääntelevät, kivet sentään saa olla paikoillaan. Seiväskolmiossa tuohi ja käpykukkaset sateella supussa, aurinkokelillä aukenevat. Korennot autokatosseinustalla lentelee entiseen malliin.  Lakastuvan Sinikka luumupuun osan tökkäsin tekemääni turvebetoniruukkuun ja oksille lennätin risulintuja. Noita veltostuneita "Seitsemää veljestä"ryhdistin harjateräksellä ja harmaantuneet risut sävytin valttigolorilla. 
Mietin että sama saattais auttaa minunkin ryhtiongelmaan ja harmaantuviin hiuksiin.
Tämä pienoinen omppupuu panee parastaan, niin täpösen täynnä raakileita että itse harventelee tuotostaan. Sanoivat oppineet että puu niin viisas että suorittaa säännöstelyn sadolleen.
Omppupuusta oikealla tämä kivikkoryhmä jossa lilakutat kukoistuksessaan, Nimeä vaan en häpeäkseni muista, joskus kuullutkin, vaan en nimikirjoittanut. "Sokea Reettakin" siellä lymyää marjakuuseten katveessa.
"Kahlitut kivet" jämäkkyydessään eivät jää huomiotta.
Tuon suuren raparperilehtialtaan kyyräsimme takapihalta etupihaan suihkualtaaksi lasten pyöreällä liukurilla. Aika liukkaasti liikkui.
Suihkua vaan pidettävä noin pienellä, muutoin vesi valuu reunoilta. 
No, rauhoittava ääni liristäkin lähtee.
Purppurahappomarjat noin kasvaneet siitä mustikkavarpuasteelta mitä olivat istuttaessa.
Kiekkopolku viekin meidät takapihalle. Taustalla ukkokullan tekemä portti, jossa lumikärhö jo kivasti kiipeillyt. Nuppusiakin mukavasti siinä.
Tämän levähdyskeitaan tein takapihalle. Lattialaatoitus noita minkkipesän aukkokiekkoja jotka valttigolorilla käsittelin Värjäys vielä tuore tuossa, "lattia" elävöityy kiekkojen kuivuessa. Saumauksessa hiekkaa. 
Rouhevan ruosteisessa tonkassa pöytäkantena valettu pyöränvanne jossa kaakelimosaiikki. Pasuunakukka tuolla taustalla .Ensi kesäksi jotain kukkaisaa turvaverkkoa sivustalle keksin. Ruukkuihin jotain köynnöstävää, joka suojaa sivullisten katseilta kun minä laiskottelen ja lierihattupäisenä luen romaania..
Takapihan lepopaikalta saan seurata perennapenkin kasvua ja kukintaa. Huomaan että viimesyksyinen kaivuu-urakointi kannatti, kukkaset voi paljon aiempaa paremmin.
Olettehan samaa mieltä?
Posted by Picasa

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kruukumaakarinkantapäänkauttakurssinkoekappaleet.

 "Siinä ne nyt lepää"  niinkuin Snelmannin grillimakkarat mainoksessa.
On näitä purkkeja maakaroitu oikein pitkän kaavan kautta ja naislogiikalla. Ukuli ei innostunut formun tekoon, joten valoin sivustat laattoina. Verkotusreijistä galvanoidulla sidontalangalla kiristin kulmat toisiinsa. Rappausta sisä ja ulkokulmiin.
Sivut valoin juotosbetonista jota sain halvalla, euron säkki, oli näet parasta ennen päivä ohi. Minulle käy sellaiset tuotteet koska itselläkin se parasta ennen päivä ohitettu iät ajat.
Jos normaalibetonista olisin valanut, kaakelit olisi voinut painaa suoraan sementtiin, mutta juotosvalussa vesi lilluu pinnassa toista vuorokautta. Niinpä saneerauslaastilla kiinnitin laatat ja saumasinkin. Arvatkaapa kuinka lujaan tarttui kaakeliin, vaikka hetsilleen yritin putsata.
Kukkaset on nurkan takana kuukauden nyhjöttäneet ihmeissään kun ei istutusta kuulu ei näy. Pelargoniat ovatkin nyrpeissään, vaan jos siitä tokenisivat kun yritä niitä lopun kesän helliä .

Vasen ruukku näyttää kuvassa hailakammalta, livenä kuitenkin samanmoiset, taas jotain häikkää kameroinnissani, kuten aina.
 Nyt odottottamassa uudet haasteet.
Posted by Picasa