maanantai 30. maaliskuuta 2009

Sulatetut lasivadit

Tässäpä sulatuslasilämpimäisiä uunistani.Ylärivin vadit ovat ikkunalasista tehdyt,välissä keltapigmenttiä ja "ihmehiekkaa"jota ystäviltäni sain.
Huomasin tuon hiekkavärin olevan vallan ajan trendi sisustuksessa.
Alemmat vadit onkin tehty kurssilla,oikeasta sulatuslasista ja opettaja ne on sulatellut.
Ei lainkaan helppo homma kuvata onnistuneesti noita lasiesineitä,aina ylimääräistä heijastetta,vaikka kyllähän lasissa kiiltoa onkin oltava.
Aiemmalla kursilla tein jokaiselle lapsellemme vadit,ja mieluusti omivat omansa.
Surukseni sanottava, että uunivanhukseni sanoi yhteistyösopimuksen irti.
Arvaa harmittiko??
Koetan saada uunini vielä remonttiin, sillä minulle jäi paljon keskeneräisiä visioita.
Ajattelin kuitenkin, että taitaa olla väliin aika muiden asioiden,esimerkiksi, kodinhoidon.
Siihen malliin tuo kevätaurinko sisätiloihin kurkkailee huomauttaen suursiivoista.
Huomasin isäntien peltojensa laitamilla risusavottaakin tehneen.Täytyneepä kysäistä risun keruu lupaa. Kaikki entiset kranssini riippuu muiden ovipielissä, joten uusia,uusia tekemään.
Posted by Picasa

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Naisten kirkkopäivä.

Naisille suunnattua kirkkopyhää saimme olla viettämässä Kokkolan kirkossa ,messussa ja sen jälkeen seurakuntakodilla ruokaillen .Tilat oli koristeltu tunnelmaan ja teemaan sopien.
Seija Taivainen luennoi kiinnostavasta aiheesta,itsetuntemuksesta,enneagrammin kautta.
Itse juuri Tommy Hellstenin sama-aiheisia syvääluotaavia kirjoja olen lukenut,joten päivällä kuulemani luennon kautta vahvistettiin lukemaani.
Ritva ystäväni omassa blogissaan kertoi myös myönteiset kokemuksensa tilaisuudesta.
Keväinen ja aurinkoinen päivä pyhitti kaiken kokemamme,ja sisin on täynnä kiitosta.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Vesielementti

Muutama miete aiheesta, vesielementti.
Aiemmin jo kerroin lääkäritädin "suorista sanoista"ylipainoni suhteen, ja jos toden sanon, totuutta kolisteli sanomisellaan.
Nytpä kiitollinen olen kommentilleen.Tarvitsin tosipotkun.Ajatustasolla dieetillä niin monesti olen ollut, mutta tekoina usein jäänyt puolitiehen.
Nyt olen sellaisessa kierteessä,etten lenkillekään nykyään voi lähteä, kipeä polvi tekee tenän.
Aikaisemmin myös tänne sivuilleni toin julki "painavan asiani", miettien että nyt on pantava kovat piippuun, jospa sekin olisi jokin tukitoimi totisessa yrityksessäni kohti kevennystä.
Ohjatussa vesijumpassa ja vyöjuoksussa olen käynyt kerran viikossa, ja vesi on oivallinen elementti. Viikottaisia käyntikertoja on syytä lisätä ja ruoka-annoksia vähentää, jospa tuloksia alkaisi näkyä jonkin ajan kuluttua.
Tosissamme toki jokainen altaalla olemme, mutta silti näyttää kaikilla olevan mukavaa.Kas, se vesielementti niin rentouttaa.
Itseäni naurelin ainakin alkukerroilla. Muistui mieleen lapsuuden onkireissut, tunsin olevani kuin ongen koho,silloin kun pitäisi pysyä paikalla,pompin ees taas.Taas kun liikekannalla olisi oltava,pompin paikallani.
Jokin koordinaatiokatkos varmaan.
Oiva asia myös ystvien yhteistyö ja avunanto, kun meitä on asialla tiimi,niin luistaminen liikunnasta
hankaloituu,koska kaverit tsemppaa jos hyytyminen huolena.
Antaapa ajan kulun ja tuoda(toivon mukaan)tuloksia.

Risukranssit

Nämä karheankauniit risukranssini saivat idean syksyisellä ruska-ajan akvarelli kurssilla Pyhätunturin Kairosmajalla.
Eräs floristinainen keräili tunturin rinteestä kaikkea mahdollista, kelottuneita käpyjä, naavaisia oksia, ja mitä ihmeellisimpiä aineksia, tehden niistä ihastuttavia kransseja ja sidoksia.
Hänen taidokkaat työnsä avasivat silmäni näkemään myös kaikenlaista karhean kaunista luonnosta, sellaista, jota en ennen ole noteerannut.
Enpä enää tyhjää käyntiä metsään tee, aina on tuliaisia.Ellei sieniä tai marjoja löydy, kaikkea muuta senkin edestä.
Tullessani kerran saalistusretkeltäni ylileveän kuljetuksen kanssa, oli lähiristeys täynnä joka suunnalta töistä kotiin palaavia autoilijoita.
Hyvän aikaa jouduin saaliineni seisoskella risteyksessä, matkustajien leveästi hymyillessä risutädille jota ei isommin leveän kuljetukseni takaa näkynyt.
Polkupyörän etu-ja takatarakka oli lastattuna niin kukkuralleen kuin vain remmeillä sidottua sain.
Hiukan siinä nolo-olo seisoskella, mutta sittenpä huomasin että sehän oli minulta päivän hyvä työ, saada työstä kotiin palaavat iloiselle tuulelle.

Lähimetsän paljastuneet pälvet muistuttavat taas tulevan kesän metsäretkistä ja saalistusseikkailuista. Niitä mukava odotella.


Posted by Picasa

Kierrätyslasikorut

Kerään kasan korusia.ripustelen riipuksia.
Siinä koru koreampi, toinen toistaan soreampi.
Vaikka joka viikonpäivään ,valikoimasta valitset.
Lasit jätteistä jälistin, kirpparit kierrellen valitsin,
värilasit sieltä, täältä, metsästäen parhaat päältä.
Pesin putipuhtoiseksi, parhaat leikkelin paloiksi.
Lasiin lujaa liimaa laitoin, leikattuna lasin taitoin.
Sommittelin, koristelin, sirppusia sirottelin.
Kohta koossa kokoelma, ujuttaa uunin uumeniin.
Viisarit nuo kellon kiertää, vuorokausi aikaa rientää,
kovan pinnan pehmitykseen, löytölasin sulatukseen.
Pakko vain on mieli malttaa, eikä uunia avata

Sulatuslasikorut


Nämä riipukset ovat oikeaa sulatuslasia, nauha niissäkin vahattua puuvillanyöriä.
Jokainenhan voi mieleisensä nauhan tai ketjun laittaa.Makuja monia.
Huomaan tämän lasujutun haukanneen aikamoisen palasen ajastani. On tahtonut jäädä aiempi harrastus, maalaaminen vallan sivuun.
Kansalaisopiston päiväpiirissä muutaman kerran nyt olen koettanut olla,että tuntumaa siveltimeen taas saisi.
Sellaista pientä öljyvärimaisemaa maalailen,
"postimerkiksi"pohjaani nimitän.
Olenkohan menettänyt kokonaan otteen siveltimeen,
ja taantunut aiemmin annetuista opeista.
Minulta nyt ns.inspis jossain hukkapiilossa.
Haaveilen kesäisestä akvarellikurssista,ja toivon sinne pääseväni.
Kesää kohtihan kohisten mennään.Hanget aivan silminnähden alenee ja kaunis kevätaurinko meille nauraa. Odotellaan kesää!

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Jätelasin jatkojalosteita

Tässä muutama kanttivati rikkoontuneista ikkunaruuduista.
Vadit ovat 24x24cm, kaksi 3 tai 4mm lasia päällekkäin,välissä eri väripigmenttejä ym.kokeilemiani aineita.
Vadit on ensin tasosulatettu ,

toinen sulatus tekemissäni muoteissa.
Tämäkin alue minulla KANTAPÄÄNKAUTTAKURSSIA,
kokeilujen,yritysten ja erehtymisen kautta oppimista.
Tiukka kurssi tällaiselle malttamattomalle oppilaalle.
Pakko alistua lasin lainalaisuuteen.
Malttamattomuudestani muistutus,kun ensimmäisellä sulatuskerralla tuli luurailtua uuniin,asteiden noustua sulatuslukemille.

Pitihän sitä tarkistuskurkkaus uuniin tehdä ja katsoa miltä näyttää.
Hyvältähän siellä!
Kotvan kuluttua ihmetytti,mistä palaneen käryä.Kiireissäni tarkistin hellanlevyt,kahvikeittimen,kihartimen ja uunillakin kävin.Ei syyllisiä siellä.
Palaneen käry vain vainosi vierelläni,kunnes löysin syyllisen läheltä.Otsatukkanihan oli kurkkailussa kärähtänyt.Kelpo opetus.
Joko mielenmalttia lisää tai hankittava henkilökohtainen palovakuutus.
Kaulariipus korusiani koetan lähiaikoina kuvailla ja ripustaa tänne blogisivuille.


Posted by Picasa

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Lentoon lehahtaneet

Työharjoitteluni jatkuu.. kuvankäsittelyssäkin.
Kotikyyhkyni lehahtivat lentoon käsistäni.
Jokin varomaton virheliikkuniko lie niitä säikyttänyt,vai kaipasivatko vain vapauteen.
Ovat kirjakaapin hyllyllä kotiarestia kauan istuneetkin, joten ei ihme vaikka vapaus viehättää.
Uskaltautuivat uteliaisuuttaan uudelleen luokseni.
Lähetänpä ne nyt toiselle lennolle tikkojeni seuraksi. Katsotaan karkaavatko,vai noudattavatko kuuliaisena kehotustani.



Posted by Picasa

Savilintuni

Savitikkani tässä istuksii eteisen seinällä ,entisen kotipihani männynoksalla ihmettelemässä maailman menoa.
Aikoinani oman pellon savesta näitä muovailin ja polttelin keramiikkauunissani.
Lasituskseen ei minulla taitoa, siispä maalasin peiteväreillä ja lasitin lakkaamalla.
Oli se "muninta ja haudonta" mielenkiitoista aikaa.
Taisivat olla muuttolintusia,kun ei kotikulmilla montaakaan näy.Mielellänihän lentoon niitä lähettelin.
Lentolipuiksi lämpimiä ajatuksia runoriimiin tiivistin ja paperilappuset rullasin linnun vatsaan,senjälkeen päästin vapauteen.
Joka lintu oli yksilönsä,käsin muovattu, kaiverrustyövälineetkin itse teräslusikoista tein ja visusti piilotin ettei kukaan naura itse tehdyille työkaluille.
Enää ei nivelrikkoiset sormet muovailua kestäisi, nyt uuni sulattaa kierrätyslasia.
Tässä muutama säkeistö saven saarnaa.

Puron partaalta,varelta vainion,savisuonen sain löytää mainion.
Vesi vuosia virrannut uomassaan,saven puhtaaksi pessyt matkassaan.
Savi sininen,pehmeää,taipuvaa,kädet loihtii sisäistä mielikuvaa.
Lapsi minussa leikkihin riemastuu,jokin kauan vangittu,vapautuu.
Kohta muovattavastani muotoutuu,pieni siili, lintunen, vai mikä muu.
Linnun luoksesi lentoon lähetän,ajatuksia kauniita viestitän.
Käden lämmössä saveni alkoi elää,sydämestäni valtava kiitos herää.
Minä savea myös Luojan kämmenellä,Hän muovata tahtoo mua rakkaudella
Posted by Picasa

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Haastetta kerrakseen.

Huomaan elämän olevan täynnä haasteita.
Edessäni aikamoinen koitos,päästä eroon saavutetuista kiloista.
Lääkäri-täti luki minulle madonluvut vastaanotollaan käydessäni.
Ykköshoito kaikkiin vaivoihini,painonpudotus!
Näinhän se on ,fakta juttu.
Poikamme pienenä ollessaan isänpäivän onnittelukorttiin lapsen käsialalla raapusti
"Soisin sulle akka-kullan,pyöreän kuin ranskanpullan".
Lapsen vilpitön toive on toteutunut.
Näillä runoriimeillä itsekin sureksin muhkeiksi muuttuneita muotojani.

Ei ole mikään niinkuin ennen,senhän huomaa tullen,mennen.
Peiliin vaik ei katsoiskaan,paljastuu totuus muuten vaan.
Vuosirenkaat ympärilläin,kasvaa aivan päivittäin,
pakko tunnustaa on kyllä,ei vyökään vyötärölle yllä.
Vaakaviivarikin vippaa,lohduta ei tipan tippaa,
sanonta et vuosikertaa,olethan sä vailla vertaa.
Ongelmaan lie apu mistä,kohta muuten pitämistä
hyllyvissä läskeissäni,näin surkuttelen itseäni.
Näin untakin mä vartaloista,niin siroista ja sutjakoista,
Oi,voi ,jos hoikka olla voisin,olotila oisko toisin.



maanantai 9. maaliskuuta 2009

Kukkasten kevättä


Taas on se aika vuodesta,jolloin aurinko kurkkaa ikkunoista aina vain pidemään ja pidempään.
Monia viherpeukaloita syyhyää.
Itse en varsinainen viherpeukalo ole,mutta ikkunalaudan hoidokkien huomaan huoltoa huutavan.
Vaihdanpa niille kasvualustan,niin jaksavat taas ilahduttaa kukinnallaan keväästä kaamokseen.
Annan tästä Sinisieväsestäni sinulle pistokkaan.Ole hyvä!
Oikeasti tämä on Nappikukka.Lat.nim:Napiittus Kukiittus.
Sinisievänen on alalaji Nappikukkaisten suuresta heimosta.
Tämä on erittäin helppohoitoinen ja kiitollinen,ympärivuotinen kukkija.
Viihtyy hyvin sisällä ja ulkona,valossa ja varjossa.
Sietää pyryä ja pakkasta,tuulta.tuiskua,sadetta ja paahdetta.
Hoito-ohje:
Kastele kukkasesi päivittäin hymyllä.Lannoita viikoittain lämpimillä ajatuksilla.
Näitä hyviä hoito-ohjeita noudattaen kukoistatte kumpikin.
Posted by Picasa

Alkuaskelia.

Ystäväni rohkaisemana yritän nyt tätä blogiani jatkaa.
Aloitusaskelissa jo alkumetreille hyydyin.
Tietotekniikan kimurantit koukerot eivät tämänikäiselle mummoihmiselle helpolla sisäisty.
Työharjoittelun paikka,sanoisin.
Tukiopetusta tarvinnen jos jatkoaskelissakin tekniikan solmuihin sotkeudun.
Katsotaan kuinka käynee.