sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Meren monet kasvot.

Joka puolella maailman kolkkaa, meri aina niin ihmeellinen. Niin täällä lähirannoilla, kuin kauempanakin.
Tämä autoikkunasta sieppaamani sateenkaari turvallinen muistutus Luojan lupauksesta luotujansa kohtaan. Aiemmin Norjan matkaltamme sain myös mielestäni ihanan sateenkaarikuvan, joka kruunasi koko matkan. Yhäti harmistelen autosta kuvaamisia, mutta eipä mahiksia isommin muuhunkaan. Iloinen olen näistäkin otoksista.


Ylläolevassa mielestäni veden sinivärikerrostumat mielenkiintoisia.Tätä haluan oikein tutkiskella pitempäänkin.

Kyllä tälläkin rannalla kelpaisi tepastella paljain varpain.

Tuolla poukamassa mieluista aurinkovarjojen alla.

Tässä kivikkoisempaa rantaa. Kaunista kaiketikin.

Ylläoleva tuulentuiverrus meidän uimarannaltamme. Eipä ollut isommin asiaa uimasille.Lainelautailijatkin tosissaan yrittävät laudoilleen ,taas tippuakseen kovasta kyydistä aaltojen ajeluun.

Taisi olla tuo aalto joka yllätti meikämummelinkin kastellen napaa myöti...no, mitäpä siitä, vesi lämmintä kuin linnun maito.

Elämysmatkailua kerrassaan ,kun simpukoita ja silokiviä keräsin paljain varpain ihanassa hiekassa kävellen. Se ison aallon yllätyskaste sai seitsentäkymmentä lähestyvän mummelin olon pikkutyttömäiseksi. Onneksi minulla oli mukana oma rantavahti joka vartioi ettei "Sinikka Sinivalas"(Petterin antama uusi lempinimi) huuhtudu aaltojen mukana merille. Niin ihanan lämpöistä oli vesi että mieli teki heittäytyä aalloille.
Tämä rantakokemus oli perin nuorentava. Haaveena joskus saada kokea uudelleen.
Kiitos teille ystävät kun olette jaksaneet matkata mukanani! Jatketaan matkaamme nyt muissa merkeissä! Halit kaikille!
Posted by Picasa

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kivet kertoo.

Vielä muutama ruukkukuva, nämä niin upeita että pakko taltioida. Tuo pelargonairuukku olikin hotellimme sisääntulo nurkkauksessa ja nuo toiset kookkaat ruukut peräisin Knossóksen raunioilta.

Yllä Knossóspalatsiraunioiden symboolisia kivihakkauksia. Kasoiskirves, oliiivipuunlehvä, mm, toisiin kuviin en ehtinyt saada paikalliselta oppaalta valaistusta.

Onhan mielenkiintoista lattialaattaa palatsialueella. Minä, joka hulluna kiviin olisin kyllä tuon keltakuvioisen kainalooni ottanut jos mahdollista.

Ihailtavaa kivimosaiikkia tässäkin.

Tuo syvästi mustunut kivi aikain saatossa tulipalon syvästi kuvioimaa.

Yllä valkoista alabasterikiveä. Kaunista kerrassaan.

Tämän kivisen pienoiskappelin kertoma surullista. Paikalliset asukkaat pystyttävät rakkaansa kuolinpaikalle tällaisen kappelin johon saattavat laittaa valokuvan vainajasta. Muistokynttilöitä näissä polttavat. Aivan liian paljon näitä kapeilla vuoristoteillä näkyi. Liikenteen uhreja siis paljon. Tuossa vierustalla myös oli tosi kaunista kiviaitaa. Taisin poistaa näyttävämmän kuvan aidasta kun kameran muistikortti täyttyi.

Posted by Picasa

Hanian kierroksen kuvantaa ja kerrontaa.

Hanián kaupunkikierros avautui sateisena, mutta sen verran oli sateen rakoa että muutamia kuvia mahdollista saada. Tuolla taustalla näkyvät LefkaÓrin, valkoisten vuorten huiput. Olettaisin, en vannomaan mene sillä kaikessa navigoinnissani aina puutteita. Te muut matkanneet voitte korjata virheeni. Mutta, mahtavaa maisemaa kaikitenkin.

Hanián venetsialaissatamaman silhuetti ,taustalla "valkoiset vuoret".

Sateen ja tuulen vuoksi aallokko kovaakin, tyynellä säällä varmaan mahtavat kuvajaiset rantaravintoloiden ja kahviloiden kuhistessa elämää.

Turkkilaisvallan aikaista rakennuskulttuuria komeina nähtävyyksinä.Turkkilaiset onnistuivat valloittamaan kaupungin vuonna 1645 ja he ehostivat venetsialaisia rakennuksia uuteen uskoon luoden vanhaan kaupunkiin sen arkkitehtoonisen monimuotoisuuden jota on vielä jäljellä.

Näitä kauppakujia riitti pilvin pimein. Aluksi oikein hirvitti tavarapaljous kaduilla, mutta kun ajatteli että jos meidän suurista kauppaliikkeistämme tavara jalkautettaisiin katuvieriin niin taatusti yltäkylläisyys rehottaisi.
Pientä oli meidän "vanhusten" ostaminen, on nurkkiin jo niin kaikenlaista keräytynyt ettei hankintoja harkittu. Mitä nyt muutama viini ja oliiviöljypullo maalaiskylä kierrokselta mukaan tarttui, niin siinä se.
Posted by Picasa

Katuja ja kujanteita.

Näitä katuvieriä kukkivine ruukkuistutuksineen oli mukava kuvailla. Mietin että täältäkö tullut meillekin malli ruukuttaa porraspielemme. Mieluisa mallihan tämä. Paikallisessa rakennuskulttuurissa ei isommin piha-alueita joten ruukkuistutksin viherrystä ja kauneutta saivat ympärilleen. Näin minä pohdin, en tiedä onko asia niin..

Tällaista tunnelmaa sivukaduilla sateen jälkeen. Liikennekulttuuri mielenkiintoista, ei suojateitä kadun ylityksiin, kädet ristittävä ennen ylitystä, niin oli vinhaa ajonopedet rohkeine kadullaohituksineen. Parkkeeraus oli kätevää, ei muuta kuin hätävilkut päälle ja siihen pysäköinti. Ei näkynyt lappuliisoja, ja muutoinkin liikkuminen huolettoman tuntuista, turistit sai todellakin olla skarppina kaikenaikaa.

Tässä tosi kaunis kujanne. Etualan rakennuksessa nähtävissä harjateräksiä sojottamassa ylhäällä. Meillä luulo että jotain veronkiertoa kun ei viimeistellä taloa, mutta opas kertoi että jos rakennusoikeutta olemassa niin taloa jatketaan ylöspäin suvun tuleville nuorille perheille.

Siinä kauniissa rivistössä kevytliikenteeseen startattavia kulkupelejä. Näppäriltä näyttivät puikkelehtimassa muun liikenteen seassa.





Ylläolevat sisäänkäynnit Hanian vanhasta kaupungista, osassa kuitenkin häiritsevänä tuo "nykytaide", graffitit.

Tämä rappioromantiikkaa tihkuva porttikongi Lappan kyläkierrokselta. Paljolti näytti että vanhoja rakennuksia ei jyrätä pois vaan saavat ajan saatossa hiljalleen hävitä. Meillä monesti haetaan järeät aseet pyyhkimään pois vanha-aika.
Posted by Picasa

Sadepäivän maaseuturetki.

Maaseuturetki mm.Lappan kylään tarkoitettuun kävelykierrokseen, surkastui kovan tuulen ja sateen vuoksi. Paikallisista putiikeista ostetut sateensuojat vääntyivät monelta vinksin-vonksin tuulen riepottelussa, ja mukana olleet varavaatteet olivat kurssissa. Siinä tyttäremme teinipoikiensa ja veljen tyttären kanssa seisomassa räystään alla. Paikalliset asukkaan iloitsivat sateesta, ei kuulemma sitten kevään oltukaan vettä saatu. Opas kertoi että sateenjälkeiset tuoksut monien yrttikasvienkin virkistymisestä huumaavia. Taivaankaste tarpeellista kaikkialla.

Siinäpä pesueemme pienimmät niin sulassa sovussa saman varjon alla. Tulihan toki yhteenottojakin serkuksilla reissurähjääntymisen sivutuotteena. Sadeko vai mummelin käsitärinä kameroinnissa, syy kuvan epätarkkuuteen..

Ruokailimme idyllisessä ravintolassa, läheisen porrastetun vesiputouksen solinaa kuunnellen.
Mielenkiintoisia uusia makuja kokeilimme eri ruokapaikoissa.Elämyksiä nekin kaikki tyynni

Näitä somia porrastuksia useita ruokatavernan lähistöllä. Ilman kosteus tuolla porrastettujen vesiputouksien äärellä säilyttänyt hersyvän vehreyden näissä maisemissa, vaikka muualla olikin kuivuushaitat jonkin verran nähtävissä.

Niin mielenkiintoisia kiviseinämiä joka puolella ja noita ihania viherkasveja joita me sisäruukuissamme yritämme rakkauden ja substralin ansiosta pitää hengissä. Minulla eivät kukoista niilläkään. Täällähän ne ovat kotonaan ja hyvinvoivia.

Söpöliinejä pikku siltoja käyskennellä jälkeen ruokailun. Joskus täytynee yrittää akvarellina ikuistaa, ja niin taas muistella matkaa.


Tämä ötökkäinen tuli tiellä vastaamme ruokailupaikalta tullessamme ja sekös meitä hämmästytti ja kummastutti. Jonkun sortin rapuhan se, tämä linssilude.
Posted by Picasa

tiistai 18. lokakuuta 2011

Vielä kuvakierrosta Knossóksen palatsiraunioilla.

Tällaisia suuria pyöreitä kaivantoja alueella moniakin.Opaskirjasta sain sellaisen käsityksen että ovat kuoppia uhrien jäännöksille. Alttarialuehan näiden lähellä. Opaskirja kertoo että suurin osa mitä on jäljellä Knossóksesta on ns, uuden palatsin raunioita. Ensimmäinen palatsi on rakennettu n.2000 v-eKr, ja se tuhoutui maanjäristyksessä.n, vuonna 1700eKr.
Sata vuotta myöhemmin, jolloin minolaiskulttuuri eli kukoistuskauttaan, Knossós rakennettiin uudelleen.


Näiden reikien arvoitusta en tiedä, saattaisivat olla vaikka syvennyksiä eukalyptyspylväille. Pylväät asetettiin puun tyvipuoli ylöspäin etteivät juurru, näin opas kertoi.

Nämä onkalot toimivat palatsin ns valokaivoina, joita pitkin päivänvalo siivilöityi alempiin kerroksiin. Nerokasta!

Tässä taas kurkistusta viemärikaivoon, en oikein tätäkään ymmärrä, mutta sanottiin että tehokkaasti oli viemäröinti rakennettu. Putkisto supistui loppupäätä kohden joten paineistus toimi. Taisi toimia paremmin kuin nyky viemäröinti. Olipahan opettelun paikka turisteille laittaa pyyhepaperit asioinnin jälkeen roskapönttöön ettei hotellien viemärit tukehdu. No, maassa maan tavalla.
Kunnostettuja freskoja Knossóksesta.Egyptiläisvaikutteisia sivukuvia uljaista jalosukuisista nuorukaisista.

Taustalla suuri häränsarvisymboli. Minolaise tpalvoivat härkää, joka esiintyy suurin piirtein kaikkialla, freskoista maljakoihin. Härällä on erittäin suuri merkitys minolaisessa mytologiassa. Kuvan etualassa taas näitä mahtavia pithoi ruukkuja.

Siinä palatsinalueen varastokäytävää suurine saviruukkuineen.

Tässä kuninkaan valtaistuinsali, jossa kiviset penkit kahta puolta valtaistuinta. Oppaamme kertoi ihmettelyymme istuimen vaatimatonta kokoa, että sen ajan ihmiset 130-150 cm mittaisia.
Muistaakseni nämä portaat veivät kulttipaikalle

Tässä taas esillä kulkuekäytävää.

Tämä kuva kertoo minolaisajan ajanvietteestä, kuuluisista härkähyppelyistä.
Tämä kuva ei varsinainen palatsikuva, Knossóksen härkähyppelykuva on Iraklionin museossa.
Posted by Picasa