lauantai 28. tammikuuta 2012

Talvipäivän piristystä.

Oikein talvinen pakkaspäiväkin lämpeni kun sain päiväkahvireuraksi pari emäntä ihmistä. Lapsuuden ja nuoruuden, tämänkin päivän ystävän ja toisen emäntäaikojeni tuttavan, ystäväemännän entiseltä kotikylältä.
Oikein me naiset nuorruttiin muistojemme parissa, synnytettiin lapsemme toiseen kertaan ja muisteltiin muutenkin elomme vaiheita.
Joskus mukava käydä läpi historiikkiamme, tutkiskella, ollanko yhtään elämän koulussa kasvettu, vanhennuttu,, toivottavasti viisastuttukin.
Tämä kahvipöytäkuva sen jälkeen kun lämpimät leivät syöty, suklaakakkukin kulahtanut, kääretorttu koskematta. Ollaan entisinä emäntinä niin "hyvinvoipia" että makoisat ei yllin kyllin maistu.
Karpalohyytelöä tarjosin piristeeksi ennen kotiin lähtöä ystävilleni.
Todettiin.. useammin näitä kohtaamisia! Itsekin niin paljon täällä neljän seinän sisällä, säleverhot kiinni, niinkuin isännyys usein kommentoi.
Eiköhän kevät laita liikkeelle enenevässä määrin, toivon niin.
Posted by Picasa

maanantai 16. tammikuuta 2012

Virkkuuksia.

Viime päivieni virkkuuksia tuossa, kuudelle tuolille peitot koukkusin kymppinumeroisella koukulla. Pienempi numero olisi kai ollut paikallaan, vaan eipä nivelrikkonäppini tiukkuutta kestä. Oikaistava siis helpoimman kautta.
Sinänsä pitkän kaavan kautta kokeilu, ensin kolme peittoa valmistin ja huomasin ettei kude riitä, eikä samanmoista saatavissa. Siispä erilliset selkäpalat ja istuinosa, aiempi versio oli yhtenäinen.
Just ja just kude riitti, Tuota istuinosan ketjulenkkiin kuvittelin kiristysnauhan laittavani, vaan eipähän pelittänyt, ei.
Työlästä kokeilua, ei aina visioni toimivia.
Liikaa näyttää omatekemältä, peittoja voi venytellä "mielialan" mukaan kuten kuvasta näkee...
Keittiön mattopyörylöitä aloitin, saapa nähdä löytyykö värisävyjä jatkossa lisäpyörylöihin. Täytyy mennä laittamaan väritilaus liikkeeseen.
Jännä juttu, huomasin keittiötaulussani just samoja sävyjä kuin tuolipeitteissä.
Kuva hiukan vääristää värisävyn, jotain
tätä sävyä ovat oikeasti.
Harmaan pöytäliinan hankin ja lämminsävyksi jotain PINKKIÄ. Jahas, eipä löytynyt kirjainkartan värisävyistä...
Saatan kuvata "visioni" sitten valmiina.
Heipat teille!
Posted by Picasa

perjantai 13. tammikuuta 2012

Tyttö.

Tyttö eestä, tyttö takaa, tyttö istuu, eikä makaa.
Tässä savifiguuri ensimmäiseltä veistokurssin tunnilta. Ei helppo, minulle ainakaan, toiset kurssilaiset niin taidollisia että ihmetyksestä ymmyrkäisenä meikämummu.
Kyllähän minä kotipellon savesta lintusia muovailin aikanaan suuria parvia ja muuttolintuja olivat, lentoon lähtivät, mutta tämä ihminen, siinä haastetta yllin kyllin.
Tämä pikkutyttö tarkoitus polttaa ja mietinnässä mitä pintajuttua jatkossa.
Tämä asento niin syvävaikuttava minulle, niin paljon itkujani itkenyt samassa asennossa.
Ensi kurssitunnilla taas aletaan isompaa työtä, tukiraudoituksella. Arvoitusta eteneminen, mutta silloinpa mielenkiinto säilyy.
Posted by Picasa

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lukupäivä.


Tämän kirjan kanssa hurahti eilispäivä hämärtyvään iltaan "pitkässä puvussa". Näinhän minulla käy jos saan kiinnostavan kirjan käsiini. Siksipä en uskaltaudu kirjastolainaamisiinkaan,kun tuppaa hommelit heivaantua sikseen.
Kirja kertoo Oululaissyntyisen Anna Eskurin (hänellä sukulaisia täällä Kälviällä ja Lohtajallakin) vaikeista vaiheista Stalinin puhdistusaikaisilla vankileireillä.
Eskuri oli syntynyt v-1901 ja kuoli v-1992 kotonaan Tbilisissä.
Ei noita Stalinin eikä Hitlerin kauheuksia voi ihmisäly ymmärtää...Molempien hirmuhallitsijoiden lapsuudesta tietoja että isät heitä hakanneet ja olleet kaikin tavoin väkivaltaisia. Hitlerinkin juutalainen isä päivittäin poikaa pieksi, sieltäkö katkera viha kumpusi sitä kansanosaa kohden?
Nousee vääjäämättömasti mieleen Raamatun sana "Minä kostan isien pahat teot,kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta teen laupeuden niille tuhansille, jotka uskovat Minun Sanani". Menikö se jotenkin näin....
On suurta Jumalan armoa kun sukupolvien väkivalta ketju jossain kohden katkeaa.
Kun pienen lapsen mieli kaltoinkohtelusta syvästi järkkyy, jälki on usein kohtalokasta.
Stalinin tytär Svetlana kertoi jossain haastattelussaan isänsä oleen väliin leppoinen ja hyväntuulinenkin, mutta tuli aikoja jolloin silmistä jo näki että demonit saa ylivallan.
Surullista että tänä päivänäkin vielä paljon hirmuhallitsijoita, mutta kiitettävää että kansainväliset silmät ja korvatkin kuulolla tarttuakseen epäkohtiin.
Posted by Picasa

maanantai 2. tammikuuta 2012

Talven tuntu.

Viimeinkin nurmikolle saatiin lumihuntu, kunnollinen vanhanajan talven tuntu.
Ollutkin niin pimeää ja loskaa, tiet, polut täynnä monenmoista moskaa.
Nyt luonto saanut valkopesun talvisen, päivätkin valoisuutta pikkuriikisen.


Onneksi on auki lintubaarin ovet, tarjoilussa siemenlaadut monet.
Äskenhän parvi nappas aamupalaa, parvena lehahtivat naapurustoon salaa.
Talipallot siellä lintusia kiehtoo, nehän ne siivekkäitä lentoon liehtoo.



Lumi nyt verhoo lintuin pönttöpesää, hartaasti odotamme tulevaista kesää.
Kun kevät muuttolinnut mailleen tuo, lentäjäin liverrystä täynnä oksat nuo.
Iloissaan emot, isät pesäpuuhat alkaa, lennellen ees, taas kotiin yhtä jalkaa.
Posted by Picasa

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi 2012.

Niin vaihtui vanhempi vuosi uuteen. Arvoitusta kaikki edessämme, hyväkin niin. Sisimmässä huokaus että kaikki edessäpäin olevakin olisi Taivaan Isän taskussa, turvaisaa silloin käydä tulevaan.
Saimme talven tunnun ainakin vuoden ensimmäisiin päiviin. Pehmoinen lumivaippa verhosi mustan maan, ja niin on juhlavaa maisemissa.
Edessä olisi kertyneiden kilojen sulatus,, siinä sitä onkin tehtävää tulevaan vuoteen. Näistä "saavutetuista eduista" mieluusti luovun, vaan aiemmasta tiedän ettei tehtävä helppo.
Kaikkea Taivaan Isän hyvää jokaiselle alkaneeseen vuoteen!
Posted by Picasa