keskiviikko 31. elokuuta 2011

Syyskuu.

Kuvassa Gurdrun Enkvistin Syksyinen taloryhmä. Tähän keltalehtiseen kuvaan mukauduttava omallakin pihalla.
Äskettäinkin sellainen lehtisade täytti ilman, kun tuuli riepoi myrskyn meiningillä kellastuneita koivun lehtiä. Pian tuiverruksen jälkeen taivas aukeni rummuttaen suurin sadepisaroin tienoota.
Syksy on ja viljelijöillä puinnit meneillään. Meikämuorikin yhäti murehtii sadonkorjuita.
Omalta osaltani olen satosaalista kerännyt. Mustikkaa mukavasti kertyi, ukkokultani avustamana, hyytelöpuolukkaakin neljä sangollista, kypsyneinä sitten myöhemmin lisää.
Edelliskuvien omput ja luumut korjuussa, nytkin tuoksumassa herkullinen Sinikkaluumuvuoka muruseoshuntu päällänsä. Vaniljakastikkeen kera sitä nautimme ,nami, nami, maiskis, maiskis! Muuten, hiukan kirpakkaa lämpimänä, samoin oli kiisselikin, mutta maku miedontui seuraavana päivänä, onko muilla samaa kokemusta?
Sienisafareita olen tehnyt, mikä mahtava sienisyksy. Eilenkin mustavahakasta, vaaleaorakasta ja lampaankääpää laitettavaksi monella tapaa. Lampaankäävän ukuli haluaa leivitettyinä pihveinä, mustavahakkaan pamiksilla soseutin mini minigrippusseihin keittoaineksiksi.
Edellispäivinä herkkutatteja runsain määrin. On sitä syöty Taivaallista tattikeittoa, ja hyvää oli, nimensä veroista.
Minulla kihtioireita ja sienten syönti päivittäin ei hyväksi.
Tänään vein taulujani Lähimmäisen Kamarin seinälle (seurakunnan tila) syyskuun ajaksi.
Meillä tapana että vuorotellen viemme töitämme näytille ja maksamme vuokraa diakoniatyön hyväksi.
Heitän tämän hiukan etuajassa blogisivulle kun huomenissa hektinen päivä tiedossa.
Hyvää syyskuuta teille blogiystävät!
Posted by Picasa

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Satonäkymiä pihapiiristä.

Pihallamme yksi Sinikka luumupuu ja runsaan sadon näyttää kantavan. Pikku hiljalleen hedelmät sinistyvät, eivät kuitenkaan vielä aivan kypsiä. Katsastin latvusta kohden ja totesin että a-tikkaat haettava avuksi sadon korjuuseen. Toivotaan nyt ettei linnut putsaa puuta.


Meillä näitä ruusukvitteneitä kolme pensasta ja hedelmäkotia niissäkin runsaasti.Viime syksynä en oikein ymmärtänyt näiden päälle ja pääsivät muumioitumaan. Nyt pidettävä varansa näiden suhteen. Koetin nostella oksistoa että aurinkoa saisivat. Keltaisiksiko näiden pitäisi muuttua kypsyessään. Jos ehtivät valmistua ennen pakkasia niin pyöräytänpä niistä herkkuhilloa.


Tuo känkkäränkkä puummekin suoristunut sitten viime syksyn. Laitettiin tukeva tolppa tueksi vierustalle ja meikämuorin tukisukkahousuilla känkkäränkän vartta suoristettu. Kuvatussa oksassa liki kolmekymmentä omppua. Tosi satoisa on pikkupuu ja hedelmät makoisia. Ihana kuu tämä elokuu.
Metsänantia ämpärittäin kannettu, joten on vitamiinitäydennystä taas tulevaksi talveksi.
Posted by Picasa

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Risulinnut.

Koko kauniin kesän minulla risut liossa vesisammiossa ja viimein oli aika ruveta niitä jalostamaan. Hyi,mitä haisulihommaa, liotusvesi aiva tervanruskeaa ja huuhdottava materiaalia moneen kertaan ja kuitenkin kädet jäi haisemaan.
Oma tarinansa näilläkin risulinnuilla. Kurjen anatomia minulla harkinnassa joten selasin lintukirjani sitä tutkaillakseni. Eihän kirjoissani lainkaa kuvausta pitkäkauloista. Siispä nettiin.
Siellä sanottiin että kurki munii1-3 munaa ja tekemässäni pesässä niitä seitsemän kappaletta. Sanoinkin että siinä nyt sitten naaraan ja uroksen munat..
Kurkitutkielmassani ehdin pyrstöpäähän ja silloin salama pimensi tietsikkani. Salaman syy siis jos kurkeni epämuodostuneita.
Risumateriaali pitkästä liotuksesta huolimatta katkeilevaista ja lepänoksiakin lisukkeeksi otettava.
Tuo seisova kurki niin hassun näköinen että harakatkin isännän ohessa sille nauroi.
Harjateräsjalat sojotti pyrstöperässä hullunkurisesti. Sanoinkin ukkokullalle että väännä hyvä mies niitä paremmaksi kun omat käsivoimat ei riittäneet.
Niinpä hän polkaisi kurjen mahan päälle ja oikaisi koipia. Petteri poika,6v, hätääntyneenä mummulle sanomaan että " tuu pian, vaari polkee sinun kurjan kurjen aivan laihaks"..
Meillehän lystiä riittää kun tuota "nälkäkurkea"katsomme.
Lopuista risusista sitten tuo naaraan tekele tuossa, siinä se makaa munien vieressä ja näyttää että kinaavat kumman vuoro hautoa.

tiistai 2. elokuuta 2011

Elokuuta elellään.

Tämä Maria Kivilompolon palettiveitsinen akryylityö antaa meille elokuistesta sadonkorjuusta esimakua.
Aikoinaan minullakin kasvihuone josta sai tomaatteja ja kurkkuja korjata runsain määrin. Voi sitä tuoreustakuuta joka sadossa maistui ja haistoi. Muistoissa ne makuelämykset.
Viikon olen viettänyt pensastolaiselämää vadelman poiminnassa.
Saalista tullut hyvästi, mutta, mustikat vielä metsässä, missä lie, hakusessa ovat maisemissamme.
Onneksi on jemmassa viimevuoden mustikkasatoa, jota olikin runsain määrin poimittavaksi.
Vuodet ei ole veljeksiä, näin on todettava.

Huomasin äsken etten pysy päivien perässä ,elokuun toistahan tässä jo elellään. Tuota pensastolaiselämää eläessä ei päivien kanssa niin nöpönuukaa.


Koko kesän olen perennapenkkiäni surkeillut. Tämä yksinäinen auringonkukka minua aamulla lohdutteli.
Viime talvena kuvasin punatulkkuja simenaterialla ja taisi olla se viskuri tulkku joka tämänkin siemenen heivas korkeuksiin.
Tässähän se minulle paistattaa hyvää päivää, lähteäkseni tänäänkin vadelmikkoon.
Eilinen marjapaikka mukava, maastokin edellistä helpompaa ja haavikko havisi ympärillä, yhtyen marjastajien kiitosmieleen.
Posted by Picasa