Harras kevään odotukseni kääntyi kaihon puolelle,kun polveni pukkasi jalkajarrun askellukseeni.
Koko talven on polveani pakottaa porottanut yöaikaan,vaan nyt äityi ympärivuorokautiseksi.
Tässäpä nyt katselen ikkunasta paljastunutta nurmikkoa ja kukkapenkkejä joissa touhuamista riittäisi.Vaan,ei auta.
Joka askeleella polveen pistää ja vedet kihahtaa silmiin kivusta.
Aiemmin jo kävin polviröngtenissä ja todettiin alkavaa kulumaa,huh,huh,mikä kipu sitten kun kunnolla kuluupi.
En nyt kykene kuin toisia pomottamaan ja sekin nolottaa.
Jospa jostain saisi "apuva".Kipupilleriä vaan poskeen ja taas kerran tohtoriin,sitä tämä vanheneminen teettää.Remonttia,remontin perään.
Keittiöremppakin meneillään,aivan onnessani sen suhteen kun toimivat kaapistot saan,kunhan vaan joku remonttaisi emännäkin toimeliaaksi.
Kyynärsauvan sain kynkkäkaverikseni,hyvä sekin.
Retkipussukka, lenkkeilyä ja kesän odotusta
2 viikkoa sitten
On se harmi kun polvi noin hankalaksi heittäytyi. Tiedän kyllä miten monta ylimääräistä askelta siinä joutuu ottamaan kun on keittiö "evakossa". Toivottavasti jotakin apua olet saanut!
VastaaPoistaRitvalle vielä kommentti tervyyksiä,vaikka Skypetettiinkin asian tiimoilta.
VastaaPoistaOn ne vain ihmiselle tärkeitä nuo kaksi jalkaa,jos toinen "vikuroi",otettava apujalka kaveriksi.
Kaitpa minulle nyt oli laitettava jarrutusta,olinkin aivan lentoon lähdössä kaikkine suunnitelmineni.Nyt pakko oleilla aloillaan.Myötätuntokin kuin kipupillerin olisi ottanut.Kiitos!