Lukupäivä.

Tämän kirjan kanssa hurahti eilispäivä hämärtyvään iltaan "pitkässä puvussa". Näinhän minulla käy jos saan kiinnostavan kirjan käsiini. Siksipä en uskaltaudu kirjastolainaamisiinkaan,kun tuppaa hommelit heivaantua sikseen.
Kirja kertoo Oululaissyntyisen Anna Eskurin (hänellä sukulaisia täällä Kälviällä ja Lohtajallakin) vaikeista vaiheista Stalinin puhdistusaikaisilla vankileireillä.
Eskuri oli syntynyt v-1901 ja kuoli v-1992 kotonaan Tbilisissä.
Ei noita Stalinin eikä Hitlerin kauheuksia voi ihmisäly ymmärtää...Molempien hirmuhallitsijoiden lapsuudesta tietoja että isät heitä hakanneet ja olleet kaikin tavoin väkivaltaisia. Hitlerinkin juutalainen isä päivittäin poikaa pieksi, sieltäkö katkera viha kumpusi sitä kansanosaa kohden?
Nousee vääjäämättömasti mieleen Raamatun sana "Minä kostan isien pahat teot,kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta teen laupeuden niille tuhansille, jotka uskovat Minun Sanani". Menikö se jotenkin näin....
On suurta Jumalan armoa kun sukupolvien väkivalta ketju jossain kohden katkeaa.
Kun pienen lapsen mieli kaltoinkohtelusta syvästi järkkyy, jälki on usein kohtalokasta.
Stalinin tytär Svetlana kertoi jossain haastattelussaan isänsä oleen väliin leppoinen ja hyväntuulinenkin, mutta tuli aikoja jolloin silmistä jo näki että demonit saa ylivallan.
Surullista että tänä päivänäkin vielä paljon hirmuhallitsijoita, mutta kiitettävää että kansainväliset silmät ja korvatkin kuulolla tarttuakseen epäkohtiin.