keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Katuja ja kujanteita.

Näitä katuvieriä kukkivine ruukkuistutuksineen oli mukava kuvailla. Mietin että täältäkö tullut meillekin malli ruukuttaa porraspielemme. Mieluisa mallihan tämä. Paikallisessa rakennuskulttuurissa ei isommin piha-alueita joten ruukkuistutksin viherrystä ja kauneutta saivat ympärilleen. Näin minä pohdin, en tiedä onko asia niin..

Tällaista tunnelmaa sivukaduilla sateen jälkeen. Liikennekulttuuri mielenkiintoista, ei suojateitä kadun ylityksiin, kädet ristittävä ennen ylitystä, niin oli vinhaa ajonopedet rohkeine kadullaohituksineen. Parkkeeraus oli kätevää, ei muuta kuin hätävilkut päälle ja siihen pysäköinti. Ei näkynyt lappuliisoja, ja muutoinkin liikkuminen huolettoman tuntuista, turistit sai todellakin olla skarppina kaikenaikaa.

Tässä tosi kaunis kujanne. Etualan rakennuksessa nähtävissä harjateräksiä sojottamassa ylhäällä. Meillä luulo että jotain veronkiertoa kun ei viimeistellä taloa, mutta opas kertoi että jos rakennusoikeutta olemassa niin taloa jatketaan ylöspäin suvun tuleville nuorille perheille.

Siinä kauniissa rivistössä kevytliikenteeseen startattavia kulkupelejä. Näppäriltä näyttivät puikkelehtimassa muun liikenteen seassa.





Ylläolevat sisäänkäynnit Hanian vanhasta kaupungista, osassa kuitenkin häiritsevänä tuo "nykytaide", graffitit.

Tämä rappioromantiikkaa tihkuva porttikongi Lappan kyläkierrokselta. Paljolti näytti että vanhoja rakennuksia ei jyrätä pois vaan saavat ajan saatossa hiljalleen hävitä. Meillä monesti haetaan järeät aseet pyyhkimään pois vanha-aika.
Posted by Picasa

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Sitä vain että taispa tulla toistamiseen tuo katukuva postauksessani.Sori!
    Minähän olen oikea hajmieli monessa muussakin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on hyvä kun säästävät noita vanhoja rakennuksia,nuo sivu kujat on mukavia,hyvää viikonloppua SinikkaHelena:))

    VastaaPoista
  4. Kiitos Ritva! Kiva kun vielä jaksat taittaa matkaa kanssani!

    VastaaPoista
  5. Niin, nuo rappiotalot on viehättäviä katsoa ja kuvitella niihin elämää, joskus kauan sitten tai toisaalta voi olla, että käytössä vielä lähiaikoinakin. kivoja katsoa, mutta ei olisi kiva omistaa. kauniisti olet kuvannut kaikkea kokemaasi. varmasti muistot säilyy kauan aikaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos mummeli!
    Niin tunne ihminen olen että pitkäksi aikaa ajatukset kokemuksissa.Silloin ei matkarahat hukkaan menneet kun vuosiksi muisteluja.
    Tosin kotoisista metsärekistäkin ja kaikesta Luojan kauniista osaan nauttia ja kiittää.
    Vielä kotvan matkakertomustani jatkaisin jos jaksatte kyydissä pysyä?

    VastaaPoista
  7. Oi kiitos Sinikka, kyllä jaksetaan! Tämä on ollut ihana matka Kreetalle kanssasi..... Tässäpä sinulle loistavia maalausaiheita, oikein sinulle sopivia portteja ja ovia !!! itsellänikin pari ovea valmiina, olisi mahtavaa saada oikein sarja akaiseksi... Teeppä sinä se!

    VastaaPoista
  8. Ritvau, kiitos sinulle. Muhimassa maalattavia aiheita, tulostin ja näytän taitajille kuinka lähestyä aiheita, mitä ottaa kuvaan, mitä jättää pois.
    Mukava kun jaksat olla vielä matkassa mukana.
    Muutoinhan minulla ei sanottavaa blogitettavaa, siksi niin mieluusti matkakertoilen.

    VastaaPoista
  9. Kauniita ovia, harmi että graffittipojat "tuhraavat" ovet ja vierustat. Varsinkin tuo ensimmäinen kuva moporivistön alla; ovi oikein houkuttelee astumaan sisään.
    Varmasti nautit pitkään näkemästäsi ja kokemastasi lämmöstä. Mukavia syyspäiviä sinulle.

    VastaaPoista
  10. Anja, kiitos matkaseurasta!
    Todellakin elän yleensä matkakokemuksissani kauan kotiuduttuanikin, kotimaisistakin reissuista, jopa tutuista metsäpoluistanikin.
    Lämpö oli tosi ihanaa ja saada polskauttaa altaaseen jos vaati virkistäytymistä.
    Hausakaa kun kyläraitillakin huomaavat että väri tullut mummeliiniin muualta kuin kotisuomesta. Sama armas aurinkoinenhan se täälläkin, vaan niin vähän nähtynä tämän kesän kuluessa.

    VastaaPoista