keskiviikko 31. elokuuta 2011

Syyskuu.

Kuvassa Gurdrun Enkvistin Syksyinen taloryhmä. Tähän keltalehtiseen kuvaan mukauduttava omallakin pihalla.
Äskettäinkin sellainen lehtisade täytti ilman, kun tuuli riepoi myrskyn meiningillä kellastuneita koivun lehtiä. Pian tuiverruksen jälkeen taivas aukeni rummuttaen suurin sadepisaroin tienoota.
Syksy on ja viljelijöillä puinnit meneillään. Meikämuorikin yhäti murehtii sadonkorjuita.
Omalta osaltani olen satosaalista kerännyt. Mustikkaa mukavasti kertyi, ukkokultani avustamana, hyytelöpuolukkaakin neljä sangollista, kypsyneinä sitten myöhemmin lisää.
Edelliskuvien omput ja luumut korjuussa, nytkin tuoksumassa herkullinen Sinikkaluumuvuoka muruseoshuntu päällänsä. Vaniljakastikkeen kera sitä nautimme ,nami, nami, maiskis, maiskis! Muuten, hiukan kirpakkaa lämpimänä, samoin oli kiisselikin, mutta maku miedontui seuraavana päivänä, onko muilla samaa kokemusta?
Sienisafareita olen tehnyt, mikä mahtava sienisyksy. Eilenkin mustavahakasta, vaaleaorakasta ja lampaankääpää laitettavaksi monella tapaa. Lampaankäävän ukuli haluaa leivitettyinä pihveinä, mustavahakkaan pamiksilla soseutin mini minigrippusseihin keittoaineksiksi.
Edellispäivinä herkkutatteja runsain määrin. On sitä syöty Taivaallista tattikeittoa, ja hyvää oli, nimensä veroista.
Minulla kihtioireita ja sienten syönti päivittäin ei hyväksi.
Tänään vein taulujani Lähimmäisen Kamarin seinälle (seurakunnan tila) syyskuun ajaksi.
Meillä tapana että vuorotellen viemme töitämme näytille ja maksamme vuokraa diakoniatyön hyväksi.
Heitän tämän hiukan etuajassa blogisivulle kun huomenissa hektinen päivä tiedossa.
Hyvää syyskuuta teille blogiystävät!
Posted by Picasa

7 kommenttia:

  1. Hyvin olet saanut luonnon antimet säilöön, ihan kateeksi käy:) Niitä on mukava sitten talven tullen napostella:)
    Mielelläni minäkin kutoisin ja virkkailisin mutta olkapää ei siitä oikein tunnu tykkäävän niin paras jättää väliin. Kirjojen lukeminen on mukavaa ajanvietettä ajatuksille:)
    Mukavaa syksyä sinullekin, minä tykkään kovasti tästä vuodenajasta, väreistä, raikkaasta ilmasta, tuulen tuiverruksesta ja joskus jopa sateesta:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Irma kommentista!
    Huomasin tarpeelliseksi vinkin lukemisesta,koska saattaapi olla edessä aika jolloin ei kudinta isommin käsitellä.Silloin lukuharrastus paikallaan ettei turhaudu.Tuskimpa kaikenaikaa maalaillakaan kannattaa, minne niiden töiden kanssa joutuisi.
    On minulla mielessä monenmoista käsillä näpräämistä ettei vallan puikottelua tarvi ajatella.Otetaan elämäntilanteet sellaisina kun ovat tullakseen.

    VastaaPoista
  3. Paljon olet elonkorjuuta tehnyt ja monenlaista.
    Kyllä sitten talvella niitä nautitaan ja muistellaan kesää.
    Kaunis syksyinen taulu.
    Mukavia syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sylvi!
    Mieli kaiken aikaa vetää metsiin,siellä mukava kulkea syksyn kuulaudessa, hirvikärpäsiä kylläkin panikoin.
    Kai ne kuuluvat luontoon jos minäkin.
    Vielä suunnittelussa ystävien kanssa sienimetsään,vähän niinkuin oppaaksi.Eihän minun sienituntemus mitenkään laaja opastusta ajatellen, mutta jonkinverran sortimenteja tiedän. Tänä syksynä niitä paljolti metsissä.
    Nautitaan!

    VastaaPoista
  5. Hei SinikkaHelena.

    Minkälainen on Sinikkaluumuvuoka muruseoshunnulla? Saisinko reseptin??
    On varmaan hyvää.

    Tämä syyskesä on kiireistä aikaa.
    Ja metsässä on niin mukava kulkea. Miekin olen kerännyt paljon sieniä. Tatteja on niin paljon, että olen vienyt myyntiinkin niitä. Haaparouskuja on tullut suolattua omiksi tarpeiksi.

    Oikein värikkäitä syyspäivien jatkoa sinulle ja terveiset täältä Outokummusta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Eila kommentistasi!
    Jaa-a, kyselit Sinikkaluumu vuoasta.
    Jotain reseptiä lueskelin kun suuri kuppi luumuja edessäni.Etsin sitten mitä löysin kaappini varastosta muruseokseen.
    Puristelin luumuista kivet pois ja laitoin vuoan pohjalle reilun kerroksen luumuja.Muruseokseen kaivoin kookoshiutaleita, mantelijauhoa, vehnäjauhoa, sokeria, vaniljasokeria ja sulatettua voita.Hiersin murumaiseksi ja siitä vain luumujen päälle.175 asteessa taisin paistaa että muruseos sai kauniin värin.
    Kait luumuihin olisi pitänyt laittaa joko tavallista sokeria, fariinisokeria tai siirappia, en laittanut ja hiukka oli kirpakkaa lämpimänä.Nautitiin vaniljajäätelön kanssa.Vaniljakastike myös kyytipojaksi käy.
    Jäähtyneenä luumujen kirpakkuus oli lieventynyt.
    Samaa huomasin luumukiisselistä, että kuumana oli väkevämpää kuin seuraavana päivänä.
    Kyllä varmaan netistä löydät viisaampiakin reseptejä.Minä liiankin usein käytän omaa luovuuttani ruuanlaitossa.
    Maukkaita luumuhetkiä!

    VastaaPoista
  7. Hei SinikkaHelena ja kiitos tuosta ohjeesta. Täytyypä kokeilla.

    Hyvää viikonlopun jatkoa ja iloista mieltä.

    VastaaPoista