torstai 17. helmikuuta 2011

Totuuksia.





Posted by PicasaPäivittäin törmään näihin sutkauksiin, jotka jääkaappimangneetteina muistuttavat arkipäivän totuuksista.
Kuvaus nyt ei kaksista, mutta lausahdus kuitenkin kirkas.
Makoilevan muijan muistutus luulisi sulkevan jääkaapin oven, mutta jo niin tuttu tyyppi etteipä tee isoakaan vaikutusta.
Ei tuo istuvan isännäkään toteama tämän päivän trendiä.
Elelymme pikemminkin sellaista "hissun, kissun hilijalleen", on taidettu huutamiset huudella, tosin enempi mökötystä minulla kuin huutelua. Nyt meneillään suvantovaihe, molemmat jo melkein toisen ajatuksetkin arvailee.
Ensi vuonna täyttyykin jo 50-aviovuotta, jos elinpäiviä annetaan, joten jopahan toisemme tunnemme ilman suurempia selvityksiäkin.
Mukavastihan tässä rinnakkain vanhetaan, kunhan saisimmekin elellä vielä pitkään yhdessä tässä "vanhainkodissamme"( joksi tyttärenpoikamme uuden kotimme nimitti) .



9 kommenttia:

  1. Nää on kyllä totuuksia ja ihania, kun vielä ihan savonmurteella, niin kuulostavatkin oikeilta!
    Kyllä viidessä vuosikymmenessä toisen oppii jo niin tuntemaan, että jalkaterän asennosta tietää toisen ajatukset. Ja hyvä niin. Suurimmat särmät ovat hioutuneet vuosien kuluessa eikä tartte törmäillä enää mihinkään. Leppoisaa oloa ja pakkaspäiviä teille molemmille. Meilläkin liki kolmekymmentä pakkasta vieläkin.

    VastaaPoista
  2. Niin kotokielihän se uppoaa.
    Eilettäin kävin 2 tunnin hierontamankeloinnissa.Hyvä olohan siitä vaikka kovakätinen käsittelijä onkin.
    Illalla sitten ukulini kädet ja jalat takkatulen loimussa hieroskelin ja hykersimme ettei sitä nuorena olis arvannut kuinka vanhana on mukavaa.
    Läheisyyskin lämmittää, etenkin näin kovilla pakkasilla.

    VastaaPoista
  3. Voin kuvitella teidät siinä takan ääressä....
    Todellako jo ensivuonna tulee 50 täyteen, on se pitkä pätkä elämää !!! eipä meilläkään kaukana ole. Yritetään nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä, joka meille annetaan.....

    VastaaPoista
  4. Ritva;Yhteiseloa ehtinyt kun"lapsina" alettiin.
    Vilisseet on vuodet,työntäyteisiä olleet.
    Nyt ei ainakaan minun rahkeet riitä täystyöhön, mutta, lupahan ottaa rennommin.
    Kiitoksiin paljon aihetta..

    VastaaPoista
  5. Jospa tulkkaisin nämä totuudet Käläviän murtheelle.
    "Moon kyllä makian perhään, mutta huilaaminen son mikä lihottaa"
    "Akat ja konheet non samallaisia, ko ikää tulee nii ääni senku yltyy".

    VastaaPoista
  6. Olette onnellisia, kun saatte rinnakkain vanheta. Monia rauhallisia vuosia edelleenkin teille.

    VastaaPoista
  7. Sirkka; Sivuiltasi muistan lukeneen menetyksestäsi.Osanottoni!
    Pitkältä yhteistaipaleelta huomioitavissa varsinainen"läheisriippuvuus".Oma perhe minullekin erittäin merkittävä,adoptiolapsi kun olen.

    VastaaPoista
  8. Kiitos osanotosta! Läheisriippuvaiseksihan siinä tulee vuosikymmenten varrella. Meilläkin 40 vuotta yhteistä taivalta. Kun sitten jääkin yksin, olo on tosi orpo. Mutta jotenkinhan sen elämän on jatkuttava kuitenkin, orponakin, opettelemalla. Adoptiolapselle oma perhe merkitsee varmaan paljon.

    VastaaPoista
  9. Sirkka;Lämmöllä ja siunaten sinua ajattelen,
    pyydän Taivaan Isän hyvää huolenpitoa ja johdatusta elämääsi!

    VastaaPoista