Eilisessä Inge Löökin iloisissa mummukuvissa rento ja hulppea meininki puutarhuroinnissa. Meillä ei aivan niin huumori hommaa pihastelu .Ukkokulta kyltyi kiven kantoon, elämänsä niitä pelloilta pois kantanut ja nyt loppui ymmärrys kun vielä tähän uuteenkin asuisijaan niitä piti rahdata.Nuo isot järkäleet ennestään paikallaan, niillä sammaleimua ,kaunistahan se, mutta ruohottunut umpeen ja jokavuotinen perkaaminen niissä. Mehitähtiä kivien kainaloon istutin, jospa siinä viihtyisivät.
Jatkon helppohoitoisuutta ajattelin ja ehostin rinnettä pyöreillä kivillä, jotka minun heikkous.
Erkkeri ikkunan edusta sepelöitiin suodatinkankaan päälle ja Purppurahappomarjapensaita ovat olevinaan nuo pikkuruiset alut.
Säälin pensasalkuja, kuin mustikan varpuja raukkikset, vaan jos saavat rakkautta ja hoivaa, kai tokenevat ja tuuhettuvat.
Täytyy vain unelmoida että muutaman vuoden päästä näyttää paremmalta puna-ruskea-lilahtavat pensaat harmaata sepeliä vasten.
Tuo sepelöity kiveyksen edus tarkoitus asfaltoida ,väri tulee siis tumma harmaa, nyt näkyvillä liikaa sepeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti