Tässäkö lienevät "vanhainkodin"valtiaat. Perhekuntamme nuorimmainen Petteri-poika mummun ja vaarin "vanhainkodista"mainitsi käydessään täällä nykykodissamme.Saimme sukupolvenvaihdoksen jälkeen uudelta isännältä ja emännältä,vanhimmalta pojaltamme ja hänen vaimoltaan, tämän sympaattisen pariskunnan joululahjaksi.
Siinäkö takan otsalla mummu ja vaari lämmittelemässä. Vaari jo maanviljelystä luopuneena lapiovarteen nojaamassa , mutta muutoin on jokapäiväisessä työelämässä kuitenkin mukana.
Mummun kaulin valahtanut käyttöasennosta, ei enää Suoramyyntiin leipomisia, eikä muitakaan suuria urakointeja.
Kaulinhan symboloi naisen vallan välinettä, noo-en ole kaulinta koskaan kalauttanut emäntä-isännöinnissä, ja sen verran pehmeyttä sisäiseen olemukseenikin, ulkoisen lisäksi tullut, että tulin sanoneeksi todistajien läsnäollessa että nykyään ukulin sana on laki. Sitä sanomistani on kyllä hyötykäytettykin viime aikoina.
Aiemminhan en isommin mieheni mielipiteitä ole kodin sisustuksessa kysellyt, mutta viime vuosina en enää ole osannut, uskaltanut, oikeastaan mitään hankkia ilman kaverin mielipidettä asiasta.
Olen oppinut ajattelemaan että onhan koti hänenkin. Tässä nykykodissamme on nyt mies kaapin paikan näyttänyt, ja onnistuneita ratkaisuja onkin tullut.
Antaapa nyt vain kaulinotteen hervota. Hyvä näin!
Kylläpä kirjoitit mukavasti tästä parisuhdeasiasta. Samoilla ajatuksilla elelen minäkin nykyään. Nuorempana olikin tahti vähän toisenlainen mutta iän myötä -onneksi- on katsanto asioihin pehmentynyt.
VastaaPoistaMuuten, en minäkään tykkää verhojen saumoja ommella. Olen joskus pohtinutkin miksi se homma on aika vastenmielistä vaikka muuten tuo ompelu on niin mahdottoman terapeuttista ja mukavaa:)
Voi kun löytyi sopiva paikka emännälle ja isännälle takan lämmöstä !
VastaaPoistaIhan totta; samoin ajattelen että koti on molemmille ja molempien mielipiteitä sisustamisessakin täytyy kuunnella! Joskus aika vaikea löytää kompromissia kun on niin erilainen maku, silloin usein jää uudistus tekemättä ;)
Kiitos naiset kommenteistanne!
VastaaPoistaMielenkiintoista tämä yhteinen vanheneminen ja toivon mukaan viisantuminenkin ,elämän kasvatuskoulussa.
Toisiamme tarvitaan,niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin.
Ei läheskään aina enää "minä itse".
Kumpa aina mielessä,kaikissa suhteissa vihkikaavan neuvo,"Toinen toisenne kunnioituksessa kilpailkaa keskenänne"!!
Siinä se onkin elämänohje <2
VastaaPoista