Tänään oli ihana päivä siinä mielessä että teimme ystäväni kanssa metsään katsastusmatkan mustikoiden merkeissä.
Keväällä ehdin murehtia,tokko marjametsään minusta menijäksi,polvi siihen malliin kipuloi.
Nyt kiitosristiin käteni laitoin,kun jalka kantoi metsäretken.
Tietystihän "risut ja männynkävyt" paljolti lisääntyneet sitten viime vuoden,ja entistä leveämpiä ojiakin nykyisin kaivavat.
Sääsket meihin tykästyi entiseen malliin,ehkä enempikin,liekö hiki herkemmässä.
Mustikat ei vielä kypsimmillään,jätimme mättäille pulskistumaan.
Taivas toiveemme kuuli ja antaa nyt vettä,jota ne kaipaavat.
Vadelmat odottelee myös vettä ja pimeitä öitä,molemmat kypsymisen kannalta olennaisia.
Mieli niin metsikössä hoituu,keho ei kaikesti kiittele.Metsäliikunta kuitenkin ,kaikitenkin, hyvää tekevää.
Jospa hiukankaan vetreyttä kulkuuni saisin,se jo hyvä pointti.
Ystävälläni aina sellaiset evästykset,"pienet piknikit", mukana ettei painonpudotus ainakaan edisty.
Mieli kuitenkin kevyempi kotiuduttuamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti