Tyttö.

Tyttö eestä, tyttö takaa, tyttö istuu, eikä makaa.
Tässä savifiguuri ensimmäiseltä veistokurssin tunnilta. Ei helppo, minulle ainakaan, toiset kurssilaiset niin taidollisia että ihmetyksestä ymmyrkäisenä meikämummu.
Kyllähän minä kotipellon savesta lintusia muovailin aikanaan suuria parvia ja muuttolintuja olivat, lentoon lähtivät, mutta tämä ihminen, siinä haastetta yllin kyllin.
Tämä pikkutyttö tarkoitus polttaa ja mietinnässä mitä pintajuttua jatkossa.
Tämä asento niin syvävaikuttava minulle, niin paljon itkujani itkenyt samassa asennossa.
Ensi kurssitunnilla taas aletaan isompaa työtä, tukiraudoituksella. Arvoitusta eteneminen, mutta silloinpa mielenkiinto säilyy.

Lukupäivä.

Tämän kirjan kanssa hurahti eilispäivä hämärtyvään iltaan "pitkässä puvussa". Näinhän minulla käy jos saan kiinnostavan kirjan käsiini. Siksipä en uskaltaudu kirjastolainaamisiinkaan,kun tuppaa hommelit heivaantua sikseen.
Kirja kertoo Oululaissyntyisen Anna Eskurin (hänellä sukulaisia täällä Kälviällä ja Lohtajallakin) vaikeista vaiheista Stalinin puhdistusaikaisilla vankileireillä.
Eskuri oli syntynyt v-1901 ja kuoli v-1992 kotonaan Tbilisissä.
Ei noita Stalinin eikä Hitlerin kauheuksia voi ihmisäly ymmärtää...Molempien hirmuhallitsijoiden lapsuudesta tietoja että isät heitä hakanneet ja olleet kaikin tavoin väkivaltaisia. Hitlerinkin juutalainen isä päivittäin poikaa pieksi, sieltäkö katkera viha kumpusi sitä kansanosaa kohden?
Nousee vääjäämättömasti mieleen Raamatun sana "Minä kostan isien pahat teot,kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta teen laupeuden niille tuhansille, jotka uskovat Minun Sanani". Menikö se jotenkin näin....
On suurta Jumalan armoa kun sukupolvien väkivalta ketju jossain kohden katkeaa.
Kun pienen lapsen mieli kaltoinkohtelusta syvästi järkkyy, jälki on usein kohtalokasta.
Stalinin tytär Svetlana kertoi jossain haastattelussaan isänsä oleen väliin leppoinen ja hyväntuulinenkin, mutta tuli aikoja jolloin silmistä jo näki että demonit saa ylivallan.
Surullista että tänä päivänäkin vielä paljon hirmuhallitsijoita, mutta kiitettävää että kansainväliset silmät ja korvatkin kuulolla tarttuakseen epäkohtiin.

Talven tuntu.

Viimeinkin nurmikolle saatiin lumihuntu, kunnollinen vanhanajan talven tuntu.
Ollutkin niin pimeää ja loskaa, tiet, polut täynnä monenmoista moskaa.
Nyt luonto saanut valkopesun talvisen, päivätkin valoisuutta pikkuriikisen.

Onneksi on auki lintubaarin ovet, tarjoilussa siemenlaadut monet.
Äskenhän parvi nappas aamupalaa, parvena lehahtivat naapurustoon salaa.
Talipallot siellä lintusia kiehtoo, nehän ne siivekkäitä lentoon liehtoo.

Lumi nyt verhoo lintuin pönttöpesää, hartaasti odotamme tulevaista kesää.
Kun kevät muuttolinnut mailleen tuo, lentäjäin liverrystä täynnä oksat nuo.
Iloissaan emot, isät pesäpuuhat alkaa, lennellen ees, taas kotiin yhtä jalkaa.

Vuosi 2012.

Niin vaihtui vanhempi vuosi uuteen. Arvoitusta kaikki edessämme, hyväkin niin. Sisimmässä huokaus että kaikki edessäpäin olevakin olisi Taivaan Isän taskussa, turvaisaa silloin käydä tulevaan.
Saimme talven tunnun ainakin vuoden ensimmäisiin päiviin. Pehmoinen lumivaippa verhosi mustan maan, ja niin on juhlavaa maisemissa.
Edessä olisi kertyneiden kilojen sulatus,, siinä sitä onkin tehtävää tulevaan vuoteen. Näistä "saavutetuista eduista" mieluusti luovun, vaan aiemmasta tiedän ettei tehtävä helppo.
Kaikkea Taivaan Isän hyvää jokaiselle alkaneeseen vuoteen!

Joulunsanomaa!

"Toi yöllä paimenille, sanoman enkeli. Ja iloks ihmisille, näin heille ilmoitti: Jo syntyi Kristus Herranne, Vapahtajanne , turvanne. Nyt joulujuhlana"!

Aiemmin maalaamani enkeli saa näillä jouluvirren 25, toisella säkeellä teitä blogiystävät joulutervehtiä.
Siunattu Joulunaika ja Onnellinen Uusi Vuosi!

Perinneruokaa Käläviältä.

Äskettäin yllätystonttu piipahti ovenrakosessa tuoden kiitokseksi Kälviän Martoille kuvittamani perinneruokavihkosen.
Sain keväällä jo haasteen asian tiimoilta, vaan en ottanut sitä tosissani vastaan.
Sitten ystävä-Martta vain ilmoitti että kuvat tulisi olla valmiina seuraavalla viikolla, vihkonen viedään painoon.
Jopa tuli tupenrapinat, pensselöidä pikavauhdilla kuvakirjoa vihkoseen.
Aivan tyytväisiä Martat oli, koska korttejakin painattivat joissa resepti takana.
Hienoahan se, että tallennetaan perinteitä ruokakulttuuristakin tänä einesteollisena aikana.
Tässä perinteiset pitoperunat, Kälviäläisissä hautajaisissa yleiset.

Käläviläiset jääränpääryt.
1kg Naudanlihaa
0,5kg Lampaanlihaa
Ydinluuta
3kg Perunoita
Suolaa
Voita

1.Liha maustetaan suolalla ja paistetaan uunissa kypsäksi. Lihojen paistoliemi siivilöidään ja otetaan talteen .Kypsät, jäähtyneet lihat paloitellaan noin 2x2cm kuutioiksi.
2.Ydinluu laitetaan kylmään veteen ja keitetään 1-2 tuntia.Valmis liemi siivilöidään.
3.Perunat paloitellaan ja keitetään kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
4.Ydinluusta keitetty lihaliemi yhdistetään lihojen paistoliemeen ja kuutioidut lihat kuumennetaan huolellisesti liemessä ja lisätään voinokare.
5.Lihat ja perunat yhdistetään "kerroksittain"tarjoiluastiaan.

Monen muunkin suulla sanon että on maukkaat jääränpääryt. Ulkopaikkakuntalaisetkin kiittelee perinteisiä hautajaisruokia.
Yleensä tarjolla jääränpääryjen lisäksi, maito ja kalja. Leipä, juusto ja suolakurkku.
Jälkiruokana uunissa paistettu riisipuuro ja rusinasoppa.

Minkkiverkon uusiokäyttöä.

Ylläoleva lieriölamppu kietaistu minkkiverkosta ja uitettu pellavapaperimassassa. Valoina sisällä normaalikirkkaat tuikkujouluvalot.
Kuvat ilta ja päivävalolla otettuna.

Tämän seinälampukan valot kirkas ledi. Kauppoja kiertelin ja normikirkkaat kaikki vohkittu. En jaksanut räntäsateessa koko kaupunkia kierrellä vaan luovutin ja tyytyminen tähän.

Verkkosydämiä ja kukkasia dipattuna paperimassaan. Tulipahan kova mustavalko kontrasti kun tummalla pöydällä kukkaset kuvasin.
Alaosan akvarellattu kukkanauha keittiön ikkunapalkkiin piristykseksi kaamoskukkijoina, ainakin siksi ajaksi kun Saintpauliat talviuntansa nukkuu.