SinikkaHelenan blogi

Talvipäivän piristystä.

2012-01-28T14:57:00.002+02:00

Oikein talvinen pakkaspäiväkin lämpeni kun sain päiväkahvireuraksi pari emäntä ihmistä. Lapsuuden ja nuoruuden, tämänkin päivän ystävän ja toisen emäntäaikojeni tuttavan, ystäväemännän entiseltä kotikylältä.
Oikein me naiset nuorruttiin muistojemme parissa, synnytettiin lapsemme toiseen kertaan ja muisteltiin muutenkin elomme vaiheita.
Joskus mukava käydä läpi historiikkiamme, tutkiskella, ollanko yhtään elämän koulussa kasvettu, vanhennuttu,, toivottavasti viisastuttukin.
Tämä kahvipöytäkuva sen jälkeen kun lämpimät leivät syöty, suklaakakkukin kulahtanut, kääretorttu koskematta. Ollaan entisinä emäntinä niin "hyvinvoipia" että makoisat ei yllin kyllin maistu.
Karpalohyytelöä tarjosin piristeeksi ennen kotiin lähtöä ystävilleni.
Todettiin.. useammin näitä kohtaamisia! Itsekin niin paljon täällä neljän seinän sisällä, säleverhot kiinni, niinkuin isännyys usein kommentoi.
Eiköhän kevät laita liikkeelle enenevässä määrin, toivon niin.

Virkkuuksia.

2012-01-16T11:19:00.002+02:00

Viime päivieni virkkuuksia tuossa, kuudelle tuolille peitot koukkusin kymppinumeroisella koukulla. Pienempi numero olisi kai ollut paikallaan, vaan eipä nivelrikkonäppini tiukkuutta kestä. Oikaistava siis helpoimman kautta.
Sinänsä pitkän kaavan kautta kokeilu, ensin kolme peittoa valmistin ja huomasin ettei kude riitä, eikä samanmoista saatavissa. Siispä erilliset selkäpalat ja istuinosa, aiempi versio oli yhtenäinen.
Just ja just kude riitti, Tuota istuinosan ketjulenkkiin kuvittelin kiristysnauhan laittavani, vaan eipähän pelittänyt, ei.
Työlästä kokeilua, ei aina visioni toimivia.
Liikaa näyttää omatekemältä, peittoja voi venytellä "mielialan" mukaan kuten kuvasta näkee...
Keittiön mattopyörylöitä aloitin, saapa nähdä löytyykö värisävyjä jatkossa lisäpyörylöihin. Täytyy mennä laittamaan väritilaus liikkeeseen.
Jännä juttu, huomasin keittiötaulussani just samoja sävyjä kuin tuolipeitteissä.
Kuva hiukan vääristää värisävyn, jotain tätä sävyä ovat oikeasti.
Harmaan pöytäliinan hankin ja lämminsävyksi jotain PINKKIÄ. Jahas, eipä löytynyt kirjainkartan värisävyistä...
Saatan kuvata "visioni" sitten valmiina.
Heipat teille!

Tyttö.

2012-01-13T11:22:00.002+02:00

Tyttö eestä, tyttö takaa, tyttö istuu, eikä makaa.
Tässä savifiguuri ensimmäiseltä veistokurssin tunnilta. Ei helppo, minulle ainakaan, toiset kurssilaiset niin taidollisia että ihmetyksestä ymmyrkäisenä meikämummu.
Kyllähän minä kotipellon savesta lintusia muovailin aikanaan suuria parvia ja muuttolintuja olivat, lentoon lähtivät, mutta tämä ihminen, siinä haastetta yllin kyllin.
Tämä pikkutyttö tarkoitus polttaa ja mietinnässä mitä pintajuttua jatkossa.
Tämä asento niin syvävaikuttava minulle, niin paljon itkujani itkenyt samassa asennossa.
Ensi kurssitunnilla taas aletaan isompaa työtä, tukiraudoituksella. Arvoitusta eteneminen, mutta silloinpa mielenkiinto säilyy.

Lukupäivä.

2012-01-08T11:30:00.001+02:00

Tämän kirjan kanssa hurahti eilispäivä hämärtyvään iltaan "pitkässä puvussa". Näinhän minulla käy jos saan kiinnostavan kirjan käsiini. Siksipä en uskaltaudu kirjastolainaamisiinkaan,kun tuppaa hommelit heivaantua sikseen.
Kirja kertoo Oululaissyntyisen Anna Eskurin (hänellä sukulaisia täällä Kälviällä ja Lohtajallakin) vaikeista vaiheista Stalinin puhdistusaikaisilla vankileireillä.
Eskuri oli syntynyt v-1901 ja kuoli v-1992 kotonaan Tbilisissä.
Ei noita Stalinin eikä Hitlerin kauheuksia voi ihmisäly ymmärtää...Molempien hirmuhallitsijoiden lapsuudesta tietoja että isät heitä hakanneet ja olleet kaikin tavoin väkivaltaisia. Hitlerinkin juutalainen isä päivittäin poikaa pieksi, sieltäkö katkera viha kumpusi sitä kansanosaa kohden?
Nousee vääjäämättömasti mieleen Raamatun sana "Minä kostan isien pahat teot,kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta teen laupeuden niille tuhansille, jotka uskovat Minun Sanani". Menikö se jotenkin näin....
On suurta Jumalan armoa kun sukupolvien väkivalta ketju jossain kohden katkeaa.
Kun pienen lapsen mieli kaltoinkohtelusta syvästi järkkyy, jälki on usein kohtalokasta.
Stalinin tytär Svetlana kertoi jossain haastattelussaan isänsä oleen väliin leppoinen ja hyväntuulinenkin, mutta tuli aikoja jolloin silmistä jo näki että demonit saa ylivallan.
Surullista että tänä päivänäkin vielä paljon hirmuhallitsijoita, mutta kiitettävää että kansainväliset silmät ja korvatkin kuulolla tarttuakseen epäkohtiin.

Talven tuntu.

2012-01-02T13:11:00.004+02:00

Viimeinkin nurmikolle saatiin lumihuntu, kunnollinen vanhanajan talven tuntu.
Ollutkin niin pimeää ja loskaa, tiet, polut täynnä monenmoista moskaa.
Nyt luonto saanut valkopesun talvisen, päivätkin valoisuutta pikkuriikisen.

Onneksi on auki lintubaarin ovet, tarjoilussa siemenlaadut monet.
Äskenhän parvi nappas aamupalaa, parvena lehahtivat naapurustoon salaa.
Talipallot siellä lintusia kiehtoo, nehän ne siivekkäitä lentoon liehtoo.

Lumi nyt verhoo lintuin pönttöpesää, hartaasti odotamme tulevaista kesää.
Kun kevät muuttolinnut mailleen tuo, lentäjäin liverrystä täynnä oksat nuo.
Iloissaan emot, isät pesäpuuhat alkaa, lennellen ees, taas kotiin yhtä jalkaa.

Vuosi 2012.

2012-01-01T16:46:00.001+02:00

Niin vaihtui vanhempi vuosi uuteen. Arvoitusta kaikki edessämme, hyväkin niin. Sisimmässä huokaus että kaikki edessäpäin olevakin olisi Taivaan Isän taskussa, turvaisaa silloin käydä tulevaan.
Saimme talven tunnun ainakin vuoden ensimmäisiin päiviin. Pehmoinen lumivaippa verhosi mustan maan, ja niin on juhlavaa maisemissa.
Edessä olisi kertyneiden kilojen sulatus,, siinä sitä onkin tehtävää tulevaan vuoteen. Näistä "saavutetuista eduista" mieluusti luovun, vaan aiemmasta tiedän ettei tehtävä helppo.
Kaikkea Taivaan Isän hyvää jokaiselle alkaneeseen vuoteen!

Joulunsanomaa!

2011-12-21T19:17:00.003+02:00

"Toi yöllä paimenille, sanoman enkeli. Ja iloks ihmisille, näin heille ilmoitti: Jo syntyi Kristus Herranne, Vapahtajanne , turvanne. Nyt joulujuhlana"!

Aiemmin maalaamani enkeli saa näillä jouluvirren 25, toisella säkeellä teitä blogiystävät joulutervehtiä.
Siunattu Joulunaika ja Onnellinen Uusi Vuosi!

Perinneruokaa Käläviältä.

2011-12-20T15:04:00.004+02:00

Äskettäin yllätystonttu piipahti ovenrakosessa tuoden kiitokseksi Kälviän Martoille kuvittamani perinneruokavihkosen.
Sain keväällä jo haasteen asian tiimoilta, vaan en ottanut sitä tosissani vastaan.
Sitten ystävä-Martta vain ilmoitti että kuvat tulisi olla valmiina seuraavalla viikolla, vihkonen viedään painoon.
Jopa tuli tupenrapinat, pensselöidä pikavauhdilla kuvakirjoa vihkoseen.
Aivan tyytväisiä Martat oli, koska korttejakin painattivat joissa resepti takana.
Hienoahan se, että tallennetaan perinteitä ruokakulttuuristakin tänä einesteollisena aikana.
Tässä perinteiset pitoperunat, Kälviäläisissä hautajaisissa yleiset.

Käläviläiset jääränpääryt.
1kg Naudanlihaa
0,5kg Lampaanlihaa
Ydinluuta
3kg Perunoita
Suolaa
Voita

1.Liha maustetaan suolalla ja paistetaan uunissa kypsäksi. Lihojen paistoliemi siivilöidään ja otetaan talteen .Kypsät, jäähtyneet lihat paloitellaan noin 2x2cm kuutioiksi.
2.Ydinluu laitetaan kylmään veteen ja keitetään 1-2 tuntia.Valmis liemi siivilöidään.
3.Perunat paloitellaan ja keitetään kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
4.Ydinluusta keitetty lihaliemi yhdistetään lihojen paistoliemeen ja kuutioidut lihat kuumennetaan huolellisesti liemessä ja lisätään voinokare.
5.Lihat ja perunat yhdistetään "kerroksittain"tarjoiluastiaan.

Monen muunkin suulla sanon että on maukkaat jääränpääryt. Ulkopaikkakuntalaisetkin kiittelee perinteisiä hautajaisruokia.
Yleensä tarjolla jääränpääryjen lisäksi, maito ja kalja. Leipä, juusto ja suolakurkku.
Jälkiruokana uunissa paistettu riisipuuro ja rusinasoppa.

Minkkiverkon uusiokäyttöä.

2011-12-14T14:32:00.005+02:00

Ylläoleva lieriölamppu kietaistu minkkiverkosta ja uitettu pellavapaperimassassa. Valoina sisällä normaalikirkkaat tuikkujouluvalot.
Kuvat ilta ja päivävalolla otettuna.

Tämän seinälampukan valot kirkas ledi. Kauppoja kiertelin ja normikirkkaat kaikki vohkittu. En jaksanut räntäsateessa koko kaupunkia kierrellä vaan luovutin ja tyytyminen tähän.

Verkkosydämiä ja kukkasia dipattuna paperimassaan. Tulipahan kova mustavalko kontrasti kun tummalla pöydällä kukkaset kuvasin.
Alaosan akvarellattu kukkanauha keittiön ikkunapalkkiin piristykseksi kaamoskukkijoina, ainakin siksi ajaksi kun Saintpauliat talviuntansa nukkuu.

Pehmyt paketteihin.

2011-12-14T09:34:00.001+02:00

Välipalaksi villaistakin. Muutamat lankajämät jalostettu lämmikkeiksi, varpaiden, sormien ja kaulan. Nämä televisiomalleja, simppelin yksinkertaisia , sivusilmin seurata telkkuohjelmia. Yhtälailla lämmittävät vaikka ei kimuranttimallinteella tehtyjä.
Ulkotöissä ahkeroivia miehiä mukava muistaa vuosittain uudella sukkaparilla, ja iloita että tarpeeseen tulevat.
Paketoinnin oheen kääräisen lämpimiä ajatuksia.

Kransseja.

2011-12-09T15:41:00.002+02:00

Ehdin hankkia kassillisen Kodin Terrasta näitä juurikransseja pohjiksi tekemiini kuparilankakrannseihin.
Ei toiminut tarkoitukseen. Tuikkuvalot hukkui umpinaiseen pohjaan.
Vaan ei hätiä mitiä, käytän toisin. Sisalnarusta vain ketjusilmukkaa ja kierrokset ympäriinsä, kaarnatähti keskelle niin yksinkertaisen kaunista, mielestäni. Viisi tällaista versiota joulukukkasten asemesta annettavaksi.

Tässä sitten työläs valokranssi. Minulla monta kelaa kuparilankaa ja jotenkin jalostettava jemmauksiaan.
Puikkokudoin ja virkkasin tuosta, näppeihin ottaa kumpikin. Nivelrikkosormet valitti vaikka tulitikkulastoitukset tein etusormen kärkiniveliin ja jännetuppitulehduskin jarrutti urakointia. No, kiristysside käsivarteen auttoi.
Kolme kranssia sain aikaiseksi, minkkiverkkoa noissa pohjana. Itselle teen joulun jälkeen.

"Tytteli".

2011-12-09T15:08:00.001+02:00

Siinä se nyt on mummelin "ensisynnytys" kuvanveistossa...
Huh, huh, olipa urakka, syyslukukauden kesti raskaus ja synnytyskin niin jännittävää että pikanitrot mukana varmuuden vuoksi.
Suht/koht tyytyväinen olen esikoiseen veistourakassa. Nyt kun kriittisesti tiirailee niin joitain alueita tekisin toisin, vaan silleen hyväksyn, meikä kun ei edes osaa ihmistä piirtää.
Psoriaasis ihottumaa tyttelillä paikoin, mutta opettajamme sanoi että kuuluu asiaan sementtivalussa pintaepätasaisuudet,ei kuulemma häiritse kuin minua.
Erittäin mielenkiintoinen ja aikaa vievää operaatio ollut tämä tyttelin synnytys.
Ilo ollut seurata tekijöiden työskentelyä, isoja patsaita työn alla heillä. Tällä minun synnyttämällä tyttelillä korkeutta 45 cm, painoa reilusti pituuteen nähden (kuten äidilläänkin).
Olkoon tyttönen talviajan sisätiloissa, eihän alastomana hirveä pakkaseen viedä, kesällä katsellaan pihalta paikka.

Kukkia ja tupsukoita

2011-12-07T09:42:00.001+02:00

Keränloppuja keräsin pieneen pipoon ja lapasiin, joihin punaiset nappikukkaset kirjoin. Tupsukka kravatti lisukkeeksi settiin.
Toivottavasti lahjan saaja piristyy punavalkoneuleista.

Roskispussukka.

2011-12-05T15:54:00.001+02:00

Edellisestä pyörylämatosta jäi kerä pinkkiä kudetta ja kokeilin summnmutikassa että riittäneekö jonkinmoiseen pussukkaan. Riitti nipin,napin roskispeitteeksi. Saapi pyörylämaton saaja tämänkin kammarinsa nurkkaan. Pussukan sisuksiin ujutin sinisen vuovisangon josta jolleka tein väkivaltaa irroittamalla sitkeän sangan.
Pikakoukuttu juttu, jälkikin sen näyttää, mutta kun piti saada matkaan mukaan Nokialle.
Huomenissa uusia askarruksia...

Pyörylöitä prinsessahuoneen lattilalle.

2011-12-04T07:48:00.001+02:00

Syyskuulla, vihdoin viimein tyhjäsin kutomahuoneen ex kodistamme. Jemmasin trikookuteita itselleni vaikka suuren osan veinkin tuttavalle. Nytten jo jättäisin enempi itselleni virkkausmattoja varten.
Näistä punasävyistä koukkusin pirteän mattopalan nuoren neidon huoneeseen. 1,5 x 1 m on pyörylärypäksellä kokoa, painoa pieneen kokoon kuitenkin kertyi riittämiin.
Kipukäteni ei anna kutomapuilla kutoa ja jännetuppituen ja nivelrikkosormilastoituksen jo tarvitsin tätäkin työstäessäni. Mukavahan tätä oli virkkailla kun joutuisaan edistyi.
Virkkausideaa on odottamassa, mutta ensin muut keskenerät valmistettava pukin pussiin paketoitavaksi.

Joulukuu.

2011-12-02T07:48:00.001+02:00

Tällä Gunvor Sarelin-Sjöblomin kollaasilla, Punainen joulu, jatkan jo alkanutta joulukuuta.
Paikallaan tämä punakirjava teos tähän sateiseen harmauteen.
Enimmäkseen lämpöasteissa tämä alkutalvi vietetty,muutama aamupakkanen ja kuuraliukkaus poikkeuksena.
Ollut todellakin kaamosta kerrakseen, johon kaivataan jouluvaloa.

Marraskuussa marras maassa.

2011-11-29T09:39:00.003+02:00

Vihdoin meillä talven tulon tuntu.
Kävely ja autoilu hillitysti hidastettava. Auton ja kenkienkin kitkat muistuttaa maltillisuudesta liikkumisessa, nastat kummassakin kelvollisemmat.
Ei parane kiirehtiä toisella jos ei toisellakaan kulkemisella. Joustoa ei tunnu enää löytyvän horjahduksissa jalan kulkiessa ja autoilussa jarrutusmatkat pidemmät kesäkeliä.
Kieli keskellä suuta taas liikenteeseen lähden.
Heipat teille ja pysytään pystyssä!

Valoa kaamokseen.

2011-11-27T09:00:00.004+02:00

Vuosia,vuosia sitten näin tuttavallani tällaisen lampun .Sillä oli minuun maaginen vaikutus ja sanoin itselleni, tahtoo tuollaisen.
Nyt kaappikaivauksien inventaariosiivoissa löysin tämän sielun lepuuttajan.
Tämän ,pimeääkin pimeämmän kaamoksen keskelle kaikkinaiset valot paikallaan.
Katsellessani hiljalleen vaihtuvia värivaloja ajatukset ajautuu aikamatkalle Lapin revontuliretkelle.
Viime aikojen hektinen haipakka häipyy ja tilalle tulee levollisuus.
Onhan lääkitsevä lamppu!
Siunattua adventin aikaa ystävät!

Liekö enneunta?

2011-11-24T10:24:00.006+02:00

Toissaöiset terveiset teille!
Ajatuksiani askarruttanut toissaöinen uneni. Kuinka voikaan päivittäiset asiat ja ajatukset kietoutua juonikkaaseen uneen. Ollut tuolla "taiderintamalla" haipakkaa viime aikoina. Tullut otettua kykyjäni suurempia haasteita.
Suunnitelmissa joulukuulle Ritva-ystävän kanssa yhteinen akvarellinäyttely Sievin Taidelaariin, joka kuitenkin siirtyi yhteensattumien vuoksi ensi kevään huhtikulle. Sinänsä suuri huojennus, jospa paremmin aikaa valmistautua.
Työväenopiston kuvanveistokurssille tuli mentyä ja se väliin huimaa, meikäläinen, joka ei muotokuvaa edes osaa piirtää, aloittaa kuvanveiston.
Aivan liian monivaiheinen prosessi minun kärsivällisyydelleni. Mutta jos "synnytys" onnistuu, ei pitkää "raskausaikaa" edes muista.
Illalla kuvaveistossa oli muotin aukaisu ja sehän minua niin jännitti että homma heittäytyi unimaailmaan.
Unessani kuvanveistäjät siellä Sievin Taidelaarissa, Ykspihlajan Puuhatalollahan me normaalisti työskentelemme.
Mutta, nyt oltiin Taidelaarissa ja minä kauhistelin että kuinka voi näyttelyä sinne pystyttää kun savea ja kipsijauhoa kaikkialla.
Aloin avata muottia ja se mureni sokeripalan kokoisiin sirpaleisiin .
Harmistuin ja kiukustuin niin että karkasin koko tilanteesta. Nappasin naulakosta takin ja laukun, lähdin livohkaan, pyörsin paniikissa parkkipaikalle. Autoa ei löytynyt mistään, huomasin sellaisen potkukelkkarollaattorin ja kiukkupäässäni sillä lähdin kotia kohti. Aikamoinen potkiminen Sievistä Kälviälle.
Olin jo Kälviän puolella kun uupumus iski, suonen vetokin kiusasi ( valveilla ollen vaivannut viimeaikoina) siinä määrin että ajattelin soittaa apua.
Kaivoin taskusta kännykkää joka tosi outo, paljon isompi omaani. Ihmettelin ja huomasin etteihän takkikaan minun ja laukkukin aivan vieras. Avasin laukun tutkiakseni kenen lie, rahaa siellä oli vanhuuseläkkeen verran ja invakortti.
Säikähtäneenä riisuin takin ja sidoin hihoista kelkan sarviin, käärin helman myttyyn kelkan istuimelle ja piilotin laukun takkikääröön. Kannoin kelkan lähellä olevaan heinälatoon ja jatkoin kävellen kotia kohti.
Noustessani tuossa lähellä olevaa Potan mäkeä, joka valveillakin nousten pikanitron vaatii, tulikin Ystävä taksilla takaa, pysäytti ja ihmetteli touhuani, sitä että jätin hänet vaikka yhteiskyydillä Taidelaariin mentiin. Tiedusteli että miksi ihmeessä kävelen. Kerroin etten löytänyt mistään autoani ja tulin enimmän matkan rollaattorilla jonka sitten piilotin sinne heinälatoon.
Onneksi Ystävä on Ystävä unessakin, sanoi että nyt on sotkut selvitettävä ja viedään se rolla omistajalle ja etsitän porukalla autoani.
Ei vain löydetty sitä rollaattoriakaan kun en muistanut mihin latoon olin sen kätkenyt.
Jatkettiin taksilla Sievin Taidelaariin ja vieressäni veistävä nainen oli ilman laukkua ja takkia.
Pelkäsin että taitaa tulla aikamoiset torut, mutta kurssikaveri katsoi syvälle silmiin vakavana ja sanoi että" huomaan sinun olevan täysin syyntakeeton, mutta hoitoon on ohjattava".
Silloin soi herätyskello, huh, että oli helpotus. Koko seuraavan päivän olin uuvuksissa, olihan se urakka matkata potkurollaattorilla Sievistä Kälviälle.
Monesti valveillakin minulla jo unohdusoireyhtymää, ja monenmoista muistamattomuutta.
Valmistaako uneni tulevaan??

Tampereen Käsityömessut.

2011-11-21T07:59:00.003+02:00

Viikonloppu vilahti viihteellä. Perjantai-iltaa piristi pikkujoulu Pasaati ravintolassa Kokkolan kuvataideyhdistyksen porukalla. Nautimme perinteisen jouluaterian, torttukahvit jälkkärinä, joululaulut ja pukinpaketit myös ohjelmassa.
Aikaisin lauantaiaamuna ahtauduttiin kahteen linjuriin Kokkolan Työväenopiston porukalla.
Ilo nähdä niin paljon käsityökiinnostuneita naisia, muutama miehenpuolikin mukana.
Menomatkalla kahvittelimme Jalasjärven Juustoportilla jatkaen siitä matkaa "messuamaan".
Jo oli perillä porukkaa, valtava vaellus kohti Tampereen Pirkkahallia.
Menomatkalla jo lyöttäydyin mieheni serkun vanaveteen. Seurasin häntä kuin hai laivaa. Vähemmässäkin ihmismassassa minä panikoin.
Lahjoin lounaalla tämän turvallisen navigaattorini, toivoen ettei tympäänny peesaamiseeni.
Kun oli kierrelty päällisin puolin A,B,C ja D hallit, selkäni kieltäytyi käveleskelystä.
Niinpä navigaattorini sai hetken mennä omia menojaan, lupasi noutaa minut kierrokselta palattuaan.
Parkkipaikakseni löysinkin Strömsö areenaan. Siinä mukava huilia hetki ja istuen seurata Strömsöläisten syysastelmien tekoa.
Huomasin että jemmastani kaikki tarvittavat tykötarpeet löytyisi, vaan jäänee tältä syksyltä asetelmat,,sitten joskus.
Strömsö aiheita sai kuvata, muulla messualueella kameraboikotti. Oltaiskohan syyllistytty tyylivakauksiin filmatessamme?

Taas on totisesti takunnut tämä blogitus.Monta yritystä sivulle ollut. Kotvan teksti kuvien kera ollut ja pian kuvat karanneet jo julkistetusta osiosta.
Nytkään ei teksti suostu alemman kuvan alle,,olkoon sitten päällä, en jaksa taistella. Taas mentävä johonkin gurukäsittelyyn tämän myllyn kanssa ja itsekin terapian tarpeessa kun menee hermot.
Niin, jo menomatkalla lupasin itselleni että mitään tarvikkeita en sitten hamstraa, minulla askarrusmatskua muillekin myydä.
Mutta, alakuvan aparaatilla tehtiin paperinaruputkiloa ja kuvittelin että tuo voisi pelittää kuparilankakranssin teossa. Ottaa niin vietävästi nivelrikkonäppeihin puikkokudonta ja virkkauskin kuparilangasta.
Olihan siinä työnäytöskin meneillään mutta eihän meikäläinen tynkä mitään nähnyt kun ei kurotusta ihmismuurin ylitse.
Ostokseni sentään sain maksettua jonkun kookkaamman naisihmisen kainalon alta ja ei kun menoksi, navigaattorikin jo siellä kaukana ja kiireesti peesiin.
Kotona avasin härvelipaketin ja kiukustuin, ei suomen sanaa ohjeistuksessa. Itseeni kai enepi petyin, enhän minä lue enkä puhu kielillä.
Taitaako sitten tositaidokkaat tekijät vieraat kieletkin,, todennäköisesti..
Illantullen sitten kotimatkalle lähtö, voi hertsileijaa sitä kansainvaellusta, oli siinä liikekannalla kulkijoita. Linjuriletkaakin kuin rekkaa Venäjän rajanpinnassa.
Ei se nyt aivan hukkareissu ollut, menomatkalla valmistui vasemman käden lapanen ja tulomatkalla oikea.

Liekö minulla menossa joku "juoksuaika" kun viihdettä näin kasautuu, aiempina aikoinahan ei puhettakaan mihinkään syyskauden menoihin. Nyt taitaa tulla tasausta menneeseen.
Vielä tiedossa pippaloita, pikkijoulukeikkaa pukkaa. Pyydettiin naisten pikkujouluun huumorinheittäjäksi. Aiemminkin naisia nauratin mokakokemuksillani, jä tykästyivät kuulemaan että kuinka tomppeli oikein olen. Siinähän ei loukkaa ketää kun itseironiallaan muita viihdyttää.
Kun vielä hupasketsaamalla juhla-aterian tienaa tällainen eläkemummo, niin ei huono.
Moniaasti jo olen kasvoni menettänyt, mitäpä siinä, valahtakoon loputkin. Ei tässä korkealta putoa, jos luudan päältä lattialle, kuten sanonta.
Onneksi tyttären poikakin pikkujoulukeikalle mummun kanssa tulossa, jospa hän laulaen ja musisoiden mummonkin kasvot kohottaa..ja ennenkaikkea viihdyttää joulujuhlijoita.

Tuunattu taulu.

2011-11-12T12:02:00.003+02:00

Jopahan on takunnut tämän ammuinen blogittaminen. Ei kulje kuvat ei tiivisty teksti vanhaa polkua ja kun uutta reittiä yrittää niin teksti jotakuinkin järjestyksessä, julkaistessa miten sattuu.
Vai liekä minun "navigaattorini" taas päivittämättä tai muuten sekaisin?
(kurkistin ja taisi onnistua tätä oikopolkuakin pitkin)

Tässä tällainen tuunattu taulu.
Kaivoin komeron kätköistä pussihuputetun vanhan "Rantakivet" akvarellini ja pesin kritiikkisilmälasini tsiikatakseni että mikä siinä työssä mättää.
Pilkoin pienemmäksi ja vein uusiokehystettäväksi, nyt mielestäni toimii paremmin. Kehykset shamppanja/kulta listaa, samaa mitä aiemmassakin työssä. Galleriasivuiltani näet kehyslistan,
www.sinikkaplusisaari.com
Ei tunnu löytyvän kunnon kuvausnurkkaa nykyhuushollistamme, aina heijasteita häiritsevässä määrin. 'Nyt mielestäni onnistuin lasiheijasteet häivyttämään mutta sitten kehyskiiltoa kiusallisesti, joten rajasin raamit pois.
Minulla yksi vika muiden joukossa tuo, että niin spontaani noissä käänteissäni olen. Juoksutan usein puolikosteana työni naapurikehystämöön, kuvitellen kehysten myötä tekeleeni paranevan.
Tokihan paspis, lasi ja kehys hahmottaa kokonaisuutta, mutta myöhemmin havaitut virheet jää korjaamatta kun ei taidokasta kehystystä tule auottua.
Siispä, jäitä hattuun tai huiviin mummelille!
Kriittistä, pitkäjänteistä katselua hyvän aikaa ennen raamitusta. Siinäpä sitä taas opin paikkaa, oi. voi!

Rapautuvia rakennuksia Kreetalta

2011-11-08T23:02:00.002+02:00

Pitkästä aikaa kaivoin "sutini" esiin ja muistelin Kreetan matkaa maaseutukierroksen rapautuvien rakennuksien tiimoilta.
Minähän ainainen hätiköijä että heti "uunituoreen" tekeleen tuon esille.
Olisi viisasta jonkin aikaa silmitellä korjausajatellen, mutta taideopethan aina sitä tähdentäneet että akvarelli pitäisi osata lopettaa ajoissa joten siinäpä olkoon.
Kreikka viime ajat ollut esillä tiedotusvälineissä, monenlaisia ajatuksia maan tilanteesta. Kuvanneeko tämä näkymä entistä, vai nykyistä tilaa? Kaunista kivirakentamista minä näin rapautuvissakin rakenteissa, siksipä mieluusti niitä valokuvasin.

"Hörhelöhuiveja".

2011-11-04T10:49:00.004+02:00

Taas alkoi joulunalusistunnot puikkoilun merkeissä.
Näitä uutuuslankoja tuli osteltua ja kokeilin onnistuuko huivihomma. Tuon harmaan huivin teon alkusilmukoilla jo poltin päreeni, silmukat tai puikot tippui alinomaa, Vaihdoin bambupuikkoihinkin mutta ei sekään pelittänyt. Niinpä kekkasin virkkuukoukut ja niillä kutoilin. Laitoin koukun toiseen päähän vielä kumitulpasta leikkomani estimet. Sitten alkoi homma hoitua.
Harmaa huivi Tonia lankaa, työohjeen saat Googlesta: how to knit can can. Lanka 100g kerässä ja yksi huivi kerästä tuli.
Toiset huivit Can Can Loopy lankaa. Työohjeen Googlesta osoittella:how to knit loopy. Nämä langat 200 g keriä ja kerästä kaksittain huiveja. Nämä Loopylankaiset huivit puikkoilin, oli erilaista verkkolankaa kuin tuo harvaverkkoinen harmaa.
Kuusi "hörhöhuivia" tein. Jakelen niitä pukin viemisiksi.
Tulipahan istuttua kuin tatti, kun niitä melkein yhtä soittoa tein. Totesinkin että taidan pian juurtua tuoliin tuolla istumalla. En sentään.
On sitä edessä urakointia jos meinaan hankkimani lankavarastot jouluksi jalostaa.

Marraskuu.

2011-11-01T10:40:00.003+02:00

Lokakuun loppuviikoilla tepastelin blogissani muistellen Kreetan aurinkorantoja.

Tämä talvinen Sven Svanbäckin grafiikkavedos aloittaa tämän marraskuun.
Meillä ei sentään kuvanlaista, ei, maa viheriöi, ja aurinkoinenkin hymyilee kuuden plusasteen kanssa.
Onhan noita sateita, sumuja aivan riittämiin ollutkin, joten auringon vierailu todellakin tervetullut.
Tokihan maisemat kokisi valaistumisen lumipeitteen myötä. Autoiluun iltapimeällä sateessa oma oppimisensa.
Miksikö nyt autoilun asiaksi otin, siksipä varmaan kun eilen sain ystäväni Focuksen preparoinnista ja maalauksilta.
Ilmassa pientä jännityksen tuntua, nääs, mummelilla kortti katkolla. Jos lähiaikoina naarmutan kulkupeliäni, joudun kävelykerhoon. Ei auttanut edes vetoaminen taiteellisuuteeni, tähän uuteen esille tulleeseen muotoilijankin mahdollisuuteen.
Takaraivooni traumana jäi viimeinen peräpuskurin kolhaisu. Joka kerran kun ajopelilläni peräännyn ,mielessä, kohta kolahtaa.
Armas ukkokultani kehoitti tosin aktivoimaan näköaistia kuuloa enempi. Kuulemma näkeminen olennaisempaa autoilussa.
Eikös vain olekin minulla VIISAS mies?

Puuhailimme viikonloppuna vielä pihatsulla peitellen vesiaiheen ja omppupuut sai pupuverkot.Viimeisiä lehtiä vielä kyyrättiin kompostoriin ja luvattiin talven tulla.
Vaan mitä vielä, uudistetussa perennapenkissä kevätesikko kukkii ja muutkin perennat hyvinvoi.
Alakuvassa lempeästi kukkiva lemmikki tuolta tontinvierustalta "Herran hallusta" lempeästi hymyää ja ilostuttaa vaatimattomalla olemuksellaan.
Muuten, kaiken aikaa kenkkuillut tämä blogittaminen, enkä saanut tekstiä asettumaan lemmikkikuvan alapuolelle.Olkoot siis yläpuolella...
Mukavahan tämä, että talvi lyhenee ainakin täältä alkupäästä, kevät sitten kertoo ajallaan, lyheneekö vai pitkittyykö sieltä päästä.
Kauniita alkutalven kukkijoita teidän toistenkin blogeissa olen ihmetellen ihastellut.
Siispä, kauniisti kukkivaa alkutalvea ystävät!

Meren monet kasvot.

2011-10-23T15:42:00.002+03:00

Joka puolella maailman kolkkaa, meri aina niin ihmeellinen. Niin täällä lähirannoilla, kuin kauempanakin.
Tämä autoikkunasta sieppaamani sateenkaari turvallinen muistutus Luojan lupauksesta luotujansa kohtaan. Aiemmin Norjan matkaltamme sain myös mielestäni ihanan sateenkaarikuvan, joka kruunasi koko matkan. Yhäti harmistelen autosta kuvaamisia, mutta eipä mahiksia isommin muuhunkaan. Iloinen olen näistäkin otoksista.

Ylläolevassa mielestäni veden sinivärikerrostumat mielenkiintoisia.Tätä haluan oikein tutkiskella pitempäänkin.

Kyllä tälläkin rannalla kelpaisi tepastella paljain varpain.

Tuolla poukamassa mieluista aurinkovarjojen alla.

Tässä kivikkoisempaa rantaa. Kaunista kaiketikin.

Ylläoleva tuulentuiverrus meidän uimarannaltamme. Eipä ollut isommin asiaa uimasille.Lainelautailijatkin tosissaan yrittävät laudoilleen ,taas tippuakseen kovasta kyydistä aaltojen ajeluun.

Taisi olla tuo aalto joka yllätti meikämummelinkin kastellen napaa myöti...no, mitäpä siitä, vesi lämmintä kuin linnun maito.

Elämysmatkailua kerrassaan ,kun simpukoita ja silokiviä keräsin paljain varpain ihanassa hiekassa kävellen. Se ison aallon yllätyskaste sai seitsentäkymmentä lähestyvän mummelin olon pikkutyttömäiseksi. Onneksi minulla oli mukana oma rantavahti joka vartioi ettei "Sinikka Sinivalas"(Petterin antama uusi lempinimi) huuhtudu aaltojen mukana merille. Niin ihanan lämpöistä oli vesi että mieli teki heittäytyä aalloille.
Tämä rantakokemus oli perin nuorentava. Haaveena joskus saada kokea uudelleen.
Kiitos teille ystävät kun olette jaksaneet matkata mukanani! Jatketaan matkaamme nyt muissa merkeissä! Halit kaikille!

Kivet kertoo.

2011-10-19T13:29:00.003+03:00

Vielä muutama ruukkukuva, nämä niin upeita että pakko taltioida. Tuo pelargonairuukku olikin hotellimme sisääntulo nurkkauksessa ja nuo toiset kookkaat ruukut peräisin Knossóksen raunioilta.

Yllä Knossóspalatsiraunioiden symboolisia kivihakkauksia. Kasoiskirves, oliiivipuunlehvä, mm, toisiin kuviin en ehtinyt saada paikalliselta oppaalta valaistusta.

Onhan mielenkiintoista lattialaattaa palatsialueella. Minä, joka hulluna kiviin olisin kyllä tuon keltakuvioisen kainalooni ottanut jos mahdollista.

Ihailtavaa kivimosaiikkia tässäkin.

Tuo syvästi mustunut kivi aikain saatossa tulipalon syvästi kuvioimaa.

Yllä valkoista alabasterikiveä. Kaunista kerrassaan.

Tämän kivisen pienoiskappelin kertoma surullista. Paikalliset asukkaat pystyttävät rakkaansa kuolinpaikalle tällaisen kappelin johon saattavat laittaa valokuvan vainajasta. Muistokynttilöitä näissä polttavat. Aivan liian paljon näitä kapeilla vuoristoteillä näkyi. Liikenteen uhreja siis paljon. Tuossa vierustalla myös oli tosi kaunista kiviaitaa. Taisin poistaa näyttävämmän kuvan aidasta kun kameran muistikortti täyttyi.

Hanian kierroksen kuvantaa ja kerrontaa.

2011-10-19T12:25:00.002+03:00

Hanián kaupunkikierros avautui sateisena, mutta sen verran oli sateen rakoa että muutamia kuvia mahdollista saada. Tuolla taustalla näkyvät LefkaÓrin, valkoisten vuorten huiput. Olettaisin, en vannomaan mene sillä kaikessa navigoinnissani aina puutteita. Te muut matkanneet voitte korjata virheeni. Mutta, mahtavaa maisemaa kaikitenkin.

Hanián venetsialaissatamaman silhuetti ,taustalla "valkoiset vuoret".

Sateen ja tuulen vuoksi aallokko kovaakin, tyynellä säällä varmaan mahtavat kuvajaiset rantaravintoloiden ja kahviloiden kuhistessa elämää.

Turkkilaisvallan aikaista rakennuskulttuuria komeina nähtävyyksinä.Turkkilaiset onnistuivat valloittamaan kaupungin vuonna 1645 ja he ehostivat venetsialaisia rakennuksia uuteen uskoon luoden vanhaan kaupunkiin sen arkkitehtoonisen monimuotoisuuden jota on vielä jäljellä.

Näitä kauppakujia riitti pilvin pimein. Aluksi oikein hirvitti tavarapaljous kaduilla, mutta kun ajatteli että jos meidän suurista kauppaliikkeistämme tavara jalkautettaisiin katuvieriin niin taatusti yltäkylläisyys rehottaisi.
Pientä oli meidän "vanhusten" ostaminen, on nurkkiin jo niin kaikenlaista keräytynyt ettei hankintoja harkittu. Mitä nyt muutama viini ja oliiviöljypullo maalaiskylä kierrokselta mukaan tarttui, niin siinä se.

Katuja ja kujanteita.

2011-10-19T11:32:00.002+03:00

Näitä katuvieriä kukkivine ruukkuistutuksineen oli mukava kuvailla. Mietin että täältäkö tullut meillekin malli ruukuttaa porraspielemme. Mieluisa mallihan tämä. Paikallisessa rakennuskulttuurissa ei isommin piha-alueita joten ruukkuistutksin viherrystä ja kauneutta saivat ympärilleen. Näin minä pohdin, en tiedä onko asia niin..

Tällaista tunnelmaa sivukaduilla sateen jälkeen. Liikennekulttuuri mielenkiintoista, ei suojateitä kadun ylityksiin, kädet ristittävä ennen ylitystä, niin oli vinhaa ajonopedet rohkeine kadullaohituksineen. Parkkeeraus oli kätevää, ei muuta kuin hätävilkut päälle ja siihen pysäköinti. Ei näkynyt lappuliisoja, ja muutoinkin liikkuminen huolettoman tuntuista, turistit sai todellakin olla skarppina kaikenaikaa.

Tässä tosi kaunis kujanne. Etualan rakennuksessa nähtävissä harjateräksiä sojottamassa ylhäällä. Meillä luulo että jotain veronkiertoa kun ei viimeistellä taloa, mutta opas kertoi että jos rakennusoikeutta olemassa niin taloa jatketaan ylöspäin suvun tuleville nuorille perheille.

Siinä kauniissa rivistössä kevytliikenteeseen startattavia kulkupelejä. Näppäriltä näyttivät puikkelehtimassa muun liikenteen seassa.

Ylläolevat sisäänkäynnit Hanian vanhasta kaupungista, osassa kuitenkin häiritsevänä tuo "nykytaide", graffitit.

Tämä rappioromantiikkaa tihkuva porttikongi Lappan kyläkierrokselta. Paljolti näytti että vanhoja rakennuksia ei jyrätä pois vaan saavat ajan saatossa hiljalleen hävitä. Meillä monesti haetaan järeät aseet pyyhkimään pois vanha-aika.

Sadepäivän maaseuturetki.

2011-10-19T10:57:00.005+03:00

Maaseuturetki mm.Lappan kylään tarkoitettuun kävelykierrokseen, surkastui kovan tuulen ja sateen vuoksi. Paikallisista putiikeista ostetut sateensuojat vääntyivät monelta vinksin-vonksin tuulen riepottelussa, ja mukana olleet varavaatteet olivat kurssissa. Siinä tyttäremme teinipoikiensa ja veljen tyttären kanssa seisomassa räystään alla. Paikalliset asukkaan iloitsivat sateesta, ei kuulemma sitten kevään oltukaan vettä saatu. Opas kertoi että sateenjälkeiset tuoksut monien yrttikasvienkin virkistymisestä huumaavia. Taivaankaste tarpeellista kaikkialla.

Siinäpä pesueemme pienimmät niin sulassa sovussa saman varjon alla. Tulihan toki yhteenottojakin serkuksilla reissurähjääntymisen sivutuotteena. Sadeko vai mummelin käsitärinä kameroinnissa, syy kuvan epätarkkuuteen..

Ruokailimme idyllisessä ravintolassa, läheisen porrastetun vesiputouksen solinaa kuunnellen.
Mielenkiintoisia uusia makuja kokeilimme eri ruokapaikoissa.Elämyksiä nekin kaikki tyynni

Näitä somia porrastuksia useita ruokatavernan lähistöllä. Ilman kosteus tuolla porrastettujen vesiputouksien äärellä säilyttänyt hersyvän vehreyden näissä maisemissa, vaikka muualla olikin kuivuushaitat jonkin verran nähtävissä.

Niin mielenkiintoisia kiviseinämiä joka puolella ja noita ihania viherkasveja joita me sisäruukuissamme yritämme rakkauden ja substralin ansiosta pitää hengissä. Minulla eivät kukoista niilläkään. Täällähän ne ovat kotonaan ja hyvinvoivia.

Söpöliinejä pikku siltoja käyskennellä jälkeen ruokailun. Joskus täytynee yrittää akvarellina ikuistaa, ja niin taas muistella matkaa.

Tämä ötökkäinen tuli tiellä vastaamme ruokailupaikalta tullessamme ja sekös meitä hämmästytti ja kummastutti. Jonkun sortin rapuhan se, tämä linssilude.

Vielä kuvakierrosta Knossóksen palatsiraunioilla.

2011-10-18T18:01:00.002+03:00

Tällaisia suuria pyöreitä kaivantoja alueella moniakin.Opaskirjasta sain sellaisen käsityksen että ovat kuoppia uhrien jäännöksille. Alttarialuehan näiden lähellä. Opaskirja kertoo että suurin osa mitä on jäljellä Knossóksesta on ns, uuden palatsin raunioita. Ensimmäinen palatsi on rakennettu n.2000 v-eKr, ja se tuhoutui maanjäristyksessä.n, vuonna 1700eKr.
Sata vuotta myöhemmin, jolloin minolaiskulttuuri eli kukoistuskauttaan, Knossós rakennettiin uudelleen.

Näiden reikien arvoitusta en tiedä, saattaisivat olla vaikka syvennyksiä eukalyptyspylväille. Pylväät asetettiin puun tyvipuoli ylöspäin etteivät juurru, näin opas kertoi.

Nämä onkalot toimivat palatsin ns valokaivoina, joita pitkin päivänvalo siivilöityi alempiin kerroksiin. Nerokasta!

Tässä taas kurkistusta viemärikaivoon, en oikein tätäkään ymmärrä, mutta sanottiin että tehokkaasti oli viemäröinti rakennettu. Putkisto supistui loppupäätä kohden joten paineistus toimi. Taisi toimia paremmin kuin nyky viemäröinti. Olipahan opettelun paikka turisteille laittaa pyyhepaperit asioinnin jälkeen roskapönttöön ettei hotellien viemärit tukehdu. No, maassa maan tavalla.

Kunnostettuja freskoja Knossóksesta.Egyptiläisvaikutteisia sivukuvia uljaista jalosukuisista nuorukaisista.

Taustalla suuri häränsarvisymboli. Minolaise tpalvoivat härkää, joka esiintyy suurin piirtein kaikkialla, freskoista maljakoihin. Härällä on erittäin suuri merkitys minolaisessa mytologiassa. Kuvan etualassa taas näitä mahtavia pithoi ruukkuja.

Siinä palatsinalueen varastokäytävää suurine saviruukkuineen.

Tässä kuninkaan valtaistuinsali, jossa kiviset penkit kahta puolta valtaistuinta. Oppaamme kertoi ihmettelyymme istuimen vaatimatonta kokoa, että sen ajan ihmiset 130-150 cm mittaisia.

Muistaakseni nämä portaat veivät kulttipaikalle

Tässä taas esillä kulkuekäytävää.

Tämä kuva kertoo minolaisajan ajanvietteestä, kuuluisista härkähyppelyistä.
Tämä kuva ei varsinainen palatsikuva, Knossóksen härkähyppelykuva on Iraklionin museossa.

Knossóksen palatsiraunioita.

2011-10-17T11:40:00.002+03:00

Ylläoleva kuvakavalkaadi Knossóksen palatsiraunioilta. Tuolla alueella digikamera "dikkaili" siihen malliin että kortti täyttyi uhkaavasti. Yritettiin ostaa uuttakin, mutta ei pelittänyt vanhassa kamerassani.
Minulla aina mieltymys kivirakentamiseen ja tämähän ainutlaatuista taidonnäytettä, 1900-1700 eKr, orjatyönä rakennettu Knossóksen palatsi. Toisia suuria palatseja samaan aikaan rakennettiin Faistókseen, ja Máliaan, jolloin Minolaiset vahvistivat valtaansa maaseudulla, ja saaren turvallisen sijainnin ja vaurauden ansiosta palatsien läheisyyteen syntyi isompia kaupunkeja.
Tämä palatsikierros oli niin mielenkiintoinen että siitäpä myöskin vielä jatkokertomusta jälkeenpäin...

Maaseutukierrosta Kreetalla.

2011-10-16T18:55:00.001+03:00

Ylläolevat kuvat ovat näkymiä bussin ikkunasta kuvaten. Kuvauksissa toivomisen varaa, ei paras mahdollinen ikuistaminen liukkaasti liikkuvasta autosta. Vuokra-autoakin suunnittelimme, mutta saaren kapeat vuoristotiet liukkaita sateella. Monet matkalla nähdyt kolarit tyynnyttivät oman autoajelu haaveemme. Täytynee tunnustaa etten oikein pysynyt vauhdissa mukana että voisin tarkentaa paikat mistä nämä näkymät nappailin. Maaseutukierroksella kuitenkin Hanian lähistöllä oltiin. Olisi ollut tosi mielenkiintoista jalkautua kylään paikallisväkeä tapaamaan, mutta sade teki kiusaa silleen että katonalusia etsimme.

Tässä tyttäreni vanhin poika kuuntelee mielenkiinnolla paikallista viinin ja oliiviöljyn valmistajaa. Rouva auliisti kertoi tuotannosta, joka heidän leipätyötään.

Yrittäjärouvan takana sikäläinen aito "pontikkapannu" ,jolla tuotetaan raki viinaa viininteon jäänteistä.
Meillähän pannaan julistettu tämä touhu. Korkeintaan jossain korven kätköistä kuusen alta voi tällaista tehtailua yllättäin löytää ja sapiskaa tulee kovasti alan yrittäjälle.

Ylläoleva rypälepuristin jo museoesineenä esittelyssä, aasien tai hevosten kierrättämänä toiminut. Nykyajan puristus sähköisillä toiminnoilla.

Siinä sitten oliiviprässi myöskin näytillä vanhasta ajasta. Nykykoneistus toisenlaista.

Näitä mahtavia pithoi säilytysruukkuja näki kaikkialla. Aivan mahtavaa dreijaustaitoa nämä ruukut.
Tässä matka-antini tällä erää, jatkoa seuraa...

Elämäni ensimmäinen etelänmatka.

2011-10-15T13:03:00.001+03:00

Kuten otsikko kertoo olimme mieheni kanssa ekalla etelänmatkalla Kreetalla. Ennen matkaa sanoin, elämämme ensimmäinen ja viimeinen, nyt olen valmis pyyhkimään viimeinen sanan.
Viikko oli mieleenpainuva, lämpöä riittävästi ja pari sadepäivääkin jolloin bussiretket paikallaan.
Ylläoleva Toxo hotelli Agia Mariassa oli majapaikkamme, siitä pari sataa metriä rantaan. Eri rantaravintoloissa ja pikku tavernoissa tutustuimme paikalliseen ruokaan. Taisimme mennä turhaan "merta edemmäksi kalaan" oman hotelliravintolan ruoka parhaasta päästä.
Henkilökunta kaikkialla oli ystävällistä, ruokapaikkojen "sisäänheittäjät"panivat parastaan,kohteliaita, ei röyhkimyksiä, lapsia huomioivat tosi hienosti. Meitähän oli kymmenen henkeä Plusisaaren pesuetta, siis meillä "vanhuksillakin" riittämiin tulkkeja ja huoltajia...

Ylläolevia porttisyvennyksiä ja kapeita katukujanteita kukkivine puineen, pensaineen riitti. Ruukkuistuksissa mitä mielenkiintoisempiä kukkasia, joista jokunen siemenkotakin mukaan tarttui. Huomioin tosin että syvemmällä porttisyvennyksissä oli roinaa aikalailla. Sai huomata ettei kaikki niin nöpönuukaa. Aivan saman huomasin kotiuduttuamme, ei meidänkään autokatoksessamme nöpönuukaa. Risunyyttejä, verkkopaloja ja jos jonkinmoista askarreltavaa vaikka syksy painaa kovasti päälle.

Mummeli siinä nuorimpien lastenlasten kanssa iloittelee altaalla.Vilma tyttö sellainen vesipeto että sukelteli saukon lailla, Petterillä arkailevampaa. Aika vilpoista oli sisäaltaitten vesi, verrattuna meriveteen.
Tulihan tuota hankittua etelänruskeaa ihosyövän uhallakin. Saapi sitten viikolla elvistellä toisille naisille uimahallilla. Meikämummu maata röhnötti mahallaan rantatuolissa ja Petteri poika oli kuvannut mummelia takaapäin, heräsin siihen kun hän kysyi;"mummu, oletko sinä valaskala"? Mummu sanoi olevansa Sinikka sinivalas, ja se lempinimi minulla nyt .Niin miellytti meidän Petteri-sanaseppoa.

Siinäpä hotellin sisäpihaa iltavalaistuksessa. Kaunista kaiketikin. Muuten mahtava majoitus, sängyt oli kovanlaiset ja hormoonihäiriöinen kukko alkoi aamuneljältä kiekumisensa jatkaen iltamyöhään. Hotellilla useampikin kysyi että olisiko mahdollisuus saada se kukko grillattuna lautasella. Ei tainnut onnistua sillä sinne jäi kiekumaan kun kotimatka koitti.
Tässä nyt reissumme alkupaloja, jatkoa seuraa, nääs niin töpinässä olen ikimuistoisesta viikostamme. Te jotka paljolti matkanneet saatatte hymyillä innolleni, mutta ei mitään, nauru pidentää ikää. Palaillaan.

Syysväreilyä pihamaalla.

2011-10-05T10:16:00.001+03:00

Niukanlaisesti pihallamme värileiskuntaa, mutta vähäinen sen kauniimmalta vaikuttaakin. Edelliskesänä kolme jalompaa villiviiniä harjateräsverkkokehään istutin, mutta kun eivät näyttäneet keväällä heti elonmerkkejä niin ostin sitä tavallista, kestävämpää villiviiniä yhden kappaleen keskelle verkkotelinettä.
No, kun kesä kerkis, nousivat nuo jalommatkin. Arvasin niille tulevan ahtaan paikan, joten istutin männyn juurelle tuon myöhäisheränneen. Nätiltähän tuo tuossa näyttää. Aika näyttää kestääkö kilpailua männyn kanssa.

Nuo Purppurahappomarjatkin näyttää sööteiltä harmaata sepeliä vasten. Harmi vain kun sadepäivä taaskin kuvauksessa.Auringossa väreilevät vieläkin kauniimmin.

Pistin oikein pääni piikkiseen pensaaneen ja otin tällaisen sisäkuvan. Siinä on kirjavaa väripalettia kyllin. Luoja ei värejä säästele.

Marja-aroniakin siinä sirosti sievistelee omalla syysvärillään.

Jokohan Ruusukvittenit olisivat hillokelpoisia.Taitaa talvi ehättää ennenkuin kaikki hedelmät keltaisia. Vihreällä matonkuteella yritin hedelmäkotia kohottaa maarajasta. Keltaisimmat tosin jo poimin ja tänään keitän hilloksi.
Tässäpä meidän pihan väriläikät olivatkin. Jospa tulevina vuosina lisääntyisivät.

Viikko ex-kotivahtina.

2011-10-02T07:36:00.003+03:00

Reilu viikko on pidetty vahtia täällä entisessä kodissamme, nykyasujien lomalla ollessa.
Ukkokullalle on riittänyt turkistarhalla hommia päiviksi pitkiksi. Itse ahkeroin syyssiivoja lomalaisten kotiinpaluun yllätykseksi.
Toisille lapsille olen talvimarjat poiminut niin tasapuolisuuden nimissä ajattelin siivoilla esikoispojan perheelle.
Nämä kuvat on otettu kesämmällä. Nyt puut alastomampia ja kukkaset kuihduksissa.

Entinen kotimme oli paritalo. Me asuimme tässä lähipäädyssä appivanhemmat toisessa. Pojan perhe avasi väliseinän ja yhdisti huoneistot. Nyt on lääniä ja siivottavaa. Ikkunapesuakin paljolti. Kymmenen normaali-ikkunaa, kuusi pesupintaa per aukko. Kahden olkkarin ikkunat, lattiasta kattoon oli 70-luvun trendi, lisänä vielä lasitettu iso terassi.

Ajatus minulla ahkeroida ikkunat puhtaaksi, vaan käteni oli toista mieltä .Reilun puolen verran sain pestyä, kun oikean olkapään revennyt kiertjäkalvosin pani stopin ylöspäin työskentelyyn. No, alaspäin voinee touhailla ja siis pihapuuhiin.

Tuossa menee entisen navettapolkuni paikka, nyttemmin laatoitettu ja käytäväreunat navettakarsinoiden ritiläpalkkeja. Muutoin tuo sisäänkäynti yksi murheenkryyni. Niin lämmin ja suojaisa paikka kärpästen kyttäillä oviaukaisuja.Ei edes syysmyrskyllä yhtään tuulenvirettä siihen sovi. Kaksi sinivalokärpäspyydystä napsii lentäväisiä ja joka oviaukaisusta niitä sisätiloihinkin tulee. Piku, kultainennoutaja vehtaa ees taas oviaukosta ja päästää muassaan siivekkäät sisätiloihin. Jonkinlainen "tuulimylly" tuohon keksittävä, että hiukan helppais ikkunapesu.

Olen saattanut kyllä aiemminkin näitä kuvia blogittaa, sori jos niin, mutta kerrataanpa nytten uudestaan.Tuossa taustassa mukulakivistä muuraamani grilli, nyt jo takaa sammaloitunut. Muistuttaa siis että muuraajakin vanhentunut aikamoisesti. Koristekäytössä nykyään, eihän hiiligrilliä nuoremmat nykyään käytä, on kaasu-ja sähkögrillit.

Tuolla taustalla "Viihdekeskus Sontala" kirvesmies nimitti rantasaunan uima-altaineen tuolla osuvalla nimellä. Onhan tonttina entinen tunkio navetan päädyssä. Siellä se nököttää minun kasvihuoneenikin, jota hiukan ikävöin. Aamunavetan jälkeen aina kipaisin katossa olevia kastepisaroita katsomassa. Kastepisarat lapsuusmuistoina taimilavoista, niin voimakas ja kaunis muisto että vanhanakin vielä elähdyttää.
Tänään meillä vahdinvaihto kotimiehissä. Miniän isä tulee tulevalle viikolle kotivahdiksi.
Meilläkin lomallelähtöpuuhat odottaa. Edessä elämämme ensimmäinen etelänmatka, aiemmin ollut suuntana aina pohjoinen.

Lokakuu.

2011-10-01T08:26:00.001+03:00

Täällä kotivastaavina viikko oltu ex kodissamme, josta kymmenkunta vuotta sitten kirkolle muutettiin. Nykyisäntäväki kahden viikon Amerikan matkalla ja me täällä ukulin kanssa huoltojoukkona. Siksipä ei nyt sitä vuosikalenteriakaan josta kuunvaihteissa kuvia näpin tänne sivustolle.
Eilisissä pihan syyssiivoissa katsastin pihapiirin liki olevalle pellolle, ihmetellen kirkkaan keltaisia pisteitä viherryksen seassa.
Menin lähemmin tutkailemaan kauas hehkuvia keltakukkia ja kevätkesän voikukkiahan ne.
Jokaisessa kukkasessa pöristi kimalainen. Huomasin että keltaväri kysyttyä näin syyslokakuulla.
Taitoin marja-aroniasta oksan todistaakseni ettei kukkakimppuni humpuukia, vaan aito syyskimppu siinä.
Ovathan arvossaan aurinkopäivät, niin on pitkään sadellut meidän leveyksillä. Kaikki purot ja joet kukkurillaan vettä, pelloillekin noussut ja monelta mätäni perunat maahan. Taitaa ensi talven pottupussi olla ylemmässä kurssissa entiseen verrattuna. Kaurapuiminenkin pojaltamme keskeytyi puimuirin upotessa märkään liejuun. Viljelijä kautta aikojen ollut luonnon armoilla. Eipä siinä auta kuin alistua ja tyytyä siihen että kun parhaansa yrittään, muuta ei voi.

Suppisseikkailu.

2011-09-29T11:08:00.001+03:00

Viikonloppuna sain ukkokultani maaniteltua sieniretkelle tuonne takametsille. Tiedossa ollut suppilovahveropaikka jo aiemminkun vaan arkuus saanut sienetyshimosta yliotteen. Tuolla maisemissa nääs asustelee karhu,vuosia ollut reviirinsä noilla alueilla. Ukuli kerran nähnytkin sen ja käydessään puolukkapaikkaa katastamassa huomioi muurahaispesä tonkimiset ja kantojen myllerrykset.
Nyt kun minulla miehinen "tohti" mukana niin jopa kelpasi kauniina pyhäpäivänä seikkailla.
Mummeli vietiin oikein traktorilla metsän laitaan josta askellusta vielä aikamoisesti.
Muutaman tupposen suppiksia kekkasin heti polun laidasta ja seikkailukaverinihan se paremman paikan myöhemmin äkkäsi.
Puhdistamisen jälkeen tiskilavuaari kukkuroillaan syyssaalista.
Täällä nyt esikoispojan kotia,( meidän ex kotimme) isännöidään ja emännöidään.Poika perheineen kahden viikon Amerikanmatkalla.
Niinpä kuivatin suppikset lämpökeskuksen stokerihuoneessa puimurin seulan päällä. Vuorokaudessa kuivuvat murusteltavaksi.

Litran purkkiin suppissaalis supistui ja kun "karhutohti" näki kuinka vähäiseksi saalis kutistui, sanoi että joutava reissu. Varmaan talvella mieli muuttuu sillä moniaita herkkuhetkiä tiedossa hänelle. Itse joudun hillitä sienisyöntiä, polvikihti siitä pitää huolen. No, ei se syönti pääasia, poimiminen minun pointti.

Kiitos Sirkalle ruusuista!

2011-09-28T08:31:00.002+03:00

Kiitos Sirkka ruususista! Suuri kiitos myös vastaaotto-ohjeista!
Meikä-mummeli ei oikein ole osannut vastaanottaa huomioita. Mikäs sen mukavampaa kuin syyssateilla saada ruusukimppu piristämään.
Täällä esikoispojan huushollissa, ex kodissamme ollaan ukulin kanssa isännyyttä pitämässä kun toiset kahden viikon Amerikan matkalla.
Ajattelin yllättää lomaltapalaajat tehdyillä syyssiivoilla.
Iloa Sirkka sinunkin syksyysi!

Sen pituinen se.....

2011-09-24T18:42:00.005+03:00

Mieli menneissä muistoissa. Tänään, vihdoin viimein pääsin purkamaan entisestä kutomahuoneestani kangaspuita, joita kaikkiaan kolmet.
Kerrottakoon että käytössä ovat olleet. Pienillä puilla kudoin poppanaa, pyyheliinoja ,kaitaliinoja, hartiahuiveja, kuultokudoksia ja monia muita kevyempiä kudonnaisia.
Isoilla kutomapuilla isomattoja ja käytävämattoja monin, monin kymmenin metrein, verhoja ja mitä kaikkea lie, äkikseltään ei edes muista. Niistä aikaansaannosvuosista niin kauan.
Kymmenkunta vuotta siitä kun ex kodistamme, jota vanhin poikamme nyt isännöi, muutettiin kirkolle.
Mattoloimi jäi yksiin puihin, ja sitä minun piti kutomani. Yritystä tosin on ollut, puoli mattoa sain valmiiksi ja käteni niin kipeytyivät että sai juosta kortisonipistoksia ottamassa, fysikaalista hoitoa sun muuta helpotusta.
Ukkokulta kommentoi että aika monta metriä olisi mattoa irronnut niillä euroilla joita"huusaamiseen" meni.
Sitä kuitenkin kuvittelin että josko loimeni saisin kudottua ettei tarvitsisi kesken katkaista, mutta nyt asiat silleen että kutomiset kangaspuissa kudotut.
Tänään puolisen päivää selvitin "selustaani", pussitin valmiiksi leikatut ja jatketut kudekerät väreittäin kuuteen muovisäkkiin. Ajatus, että vien eräälle kutojalle. Niin monet työtunnit tehty ennenkuin kuteet kerillä, että ei millään raaski polttaa.
Säästeliäänä olin kerännyt vanhoja vaatteita kudeaineeksi, kudontaope kertoi että niistä parhaat perinnematot kudotaan,
Siinä kun traktorikauhaan vaatelaatikoita kanniskelin niin tulipa häpeän puna poskille, että suuria minäkin olen itsestäni luullut, että kaikestako mattometrejä meinasin.
Oi, voi, nyt on reaaliteetit niin että tuleen tuikattava, entiset kuvitelmat.
Historiikkia kaiketi käydä läpi lapsukaistenkin vaatteita ja omia mekkoja,huokaisten että nuokin mahtui päälle silloin ennen, kymmeniä kiloja taaksepäin.

Tämän päivän saldo se että kuteet sain valkattua, huomenissa kolmet kutomatuolit muuttaa majaa. Pienet poppanapuut olleet lainassa, omistaja 93 vuotias ettei aikoihin ole niitä tarvinnut. Leveät mattopuut mieheni sisaren kanssa yhteiset ja sisar nukkui kymmenkunta vuotta sitten pois. Hänen lapsilleen ne toimitamme, tehkööt niiden kanssa mitä haluavat. Kolmannet ovat museotavaraa, taidamme lämmittää takkaa niillä.

Että sen pituinen se,,,,minun mattoloimeni....

Pieni polku...

2011-09-18T15:32:00.001+03:00

Yhäti olen ahkeroinut "tietyömaalla". Nyt meneillään ollut kiekkokäytävän teko.
Turkistarhaajapoikani näytti kuormallista minkinpesäkoppireikiä, siis paksuja vanerikiekkoja jotka porataan pesäaukkoon ,ja kyseli että mitäpäs äiteliini noista keksisi.
No, kotiin tullessa jo soitin että tekisin mutkaista tietä näkymättömiin.
Niinpä kuskasin kiekkoja kotiini, uppokyllästin vanerikiekot ja aspeilla naulasin verkkopalapohjiin. Ilmaisia materiaaleja kyllästeainetta lukuunottamatta.
Tuo pieni polku on pihapäädyssä, jonka nimesin "Herran haltuun" osastoksi. Siellä kaikkea luonnonkukkaa, saavat menestyä jos ovat menestyäkseen. Vuorenkilpi ainkin viihtyy ja monet maksaruohot. Pietaryrttiä, kissankäpälää, puna-ailakkia, päivänkakkaraa, ym,ym on "Herran hallussa".
Muutama metri vielä tietyötä, sitten saapi talvi minun puolestani tulla .Aamusella jo oli maa kuurassa.

Kivien kertomaa.

2011-09-13T12:52:00.003+03:00

Mielenkiintoisia keräämäni kivet vielä vuosienkin saatossa. En väsy niiden ihailemiseen. Tuhansittain tarinaa niillä olisi kerrottavana jos ihmismieli ymmärtäisi. Tuolla oikeassa yläkulmassa olevaa tyttärenpoika sanoi homehtuneeksi limpuksi. Aivan oikeassa pikkumies, vihertävää jäkäläkasvua jo että täysin homeesta käypi.

Näitä keräämiäni kiviä ihaillessa tekee mieli uudelleen soramontulle oikein evään kera lähteä retkeilemään, hämmystymään ja kummastumaan luonnon ihmeitä. Luojan kädenjälki siitäkin ihmeinen että kahta samanlaista kiveä ei löydy. Ihminen yrittää ylisuuressa, naurettavassa "viisaudessaan" kloonata identtisiä ihmisiä, kannattaisi aloittaa vaikka identtisistä kivistä...

(klikkaa kuva isommaksi että paremmin näet kivikuviot)

Muutama akvarelli kesäkurssilta.

2011-09-12T19:46:00.002+03:00

Jotenkin harmittanut kun perennapenkin "juosuhauta"- kuva niin kauan sivulla koljotellut. Sieppasin kuvakokoelmasta kesäisiä kurssitöitäni. Heijasteita tahtoo olla kuvauksessa mukana, etsittävä tositoimin parempaa kuvauskulmaa. Entisessä osoitteessamme oli yksi ainut nurkkaus jossa jotakuinkin sai lasitetun työn kuvattua. Täältä ei tunnu löytyvän lainkaan.
Tämän latoaiheisen kuvan otin vuosi takaperin tehdyllä kesäretkellä. Raatteen tien laidasta tällainen pyhäaamun rauhaa huokuva näkymä tallentui. Koko sota-alueen matkalla itkin, vielä voimakkaammin kun näin kuinka luonto hoitaa ja korjaa taistelujen kipeät jäljet.
Tässä runoriimiä mietteistäni.

Raatteen tiellä, mailla rajan,
näin kukkaniityn, heinävajan.
Puun oksistoissa lauloi lintuparvet,
näin luonto Luojan, korjaa sodan arvet.

Tämän jykevän kivisillan tallensin fb-kuvasta johon ihastuin. Kivirakentaminen minua aina kiinnostanut ja vanhaa taitoa olen muissakin tauluissani tallentanut. Kysyin kuvaajalta luvan maalaamiseen, ja sain.
Jokaiselle työlleni olen riimin laittanut mukaan.

Yli veden vie,
vankka kivitie.
Luvan silta antaa,
raskaan kuorman kantaa.

Syys saapuupi konkrettisesti, nytkin sadellut taukoamatta. Marja ja sienisaaliit tallessa,uusio nurmi vihertää. Luumut ja omenatkin purkitettu tai popsittu muuten vaan. Ruusukvittenien värivaihtoa vielä odottelen. Muutamia keltaisia jo näkyvissä.
Pihapuuhastelut pian puuhailtu, yksi operaatio sentään vielä keskeneräinen, mutta ellei ehdi, jatketaan keväällä.
Ilmoittauduin kuvanveistokurssille ja sieltä tuntuu löytyvän haastetta kerrakseen. Saapi nähdä kuinka käynee. No, en tipu korkealta jos luudan päältä lattialle.

Perennapenkin parannusta.

2011-09-04T20:31:00.002+03:00

Kaiken kesää olen "surehtinut" nuutunutta perennapenkkiäni. Vaikka kuinka kastelin ja lannoitin, nuukahtivat paahdepäivinä aivan surkeiksi. Niinpä kauniisti kosiskelin tuota poikakaveriani talkoisiin ,tietäen etten kipeillä käsilläni koko urakkaa saa lapioiduksi.
Kaivuutöissä tarvittiin kyllä kirvestäkin, niin paljon koivujuuria risteili .Ohuimmat leikkelin oksasaksilla. Ei ole ihme vaikka kukkaset ei kukoistaneet, sadesäälläkään ei mullan pinta ollut kuin muutaman sentin kosteaa, syvemmällä kuivaa kuin tuhka.
Pohjalle laitettiin maarakennuskalvoa ja väliseinät eri kukkasorteille, etteivät aivan valtoimenaan leveile. Aika näyttää auttoiko.
Kyllähän perennapehkot ihmetteli kun vajaan viikon köllöttivät pressun päällä, kas kun talkooapu välillä karkaili muihin hommiin.

Viimeinhän kukkapuskat pääsi uusille paikoilleen, minulla vallan piirustukset mihin järjestykseen laitettiin. Samalla syyslannoitteen niille annoin.
Tällä tavalla työn saa riittämään, kun raparperilehtilaatatkin kahteen kertaan upotetaan, me nääs uusittiin nurmikkokin saman tien .Sää vain ei suosinut uusionurmetusta, sateli kyllä niin että valkoapila ja nurmikkosiemen hyvästi iti, mutta mullos jäi jyräämättä .Toivotaan että talvi jyrää.
Kiukustuikohan komea koivikko juurien katkomisesta että paksun lehtipeitteen uudelle nurmen alulle jo heitteli. Oli pakko helläkätisesti haravoida ettei vallan tukehdu peitteeseen. Mielenkiinnolla odotan ensi kevään kasvua, sittenpä näkee kannattiko lapiohommat.

Syyskuu.

2011-08-31T16:20:00.001+03:00

Kuvassa Gurdrun Enkvistin Syksyinen taloryhmä. Tähän keltalehtiseen kuvaan mukauduttava omallakin pihalla.
Äskettäinkin sellainen lehtisade täytti ilman, kun tuuli riepoi myrskyn meiningillä kellastuneita koivun lehtiä. Pian tuiverruksen jälkeen taivas aukeni rummuttaen suurin sadepisaroin tienoota.
Syksy on ja viljelijöillä puinnit meneillään. Meikämuorikin yhäti murehtii sadonkorjuita.
Omalta osaltani olen satosaalista kerännyt. Mustikkaa mukavasti kertyi, ukkokultani avustamana, hyytelöpuolukkaakin neljä sangollista, kypsyneinä sitten myöhemmin lisää.
Edelliskuvien omput ja luumut korjuussa, nytkin tuoksumassa herkullinen Sinikkaluumuvuoka muruseoshuntu päällänsä. Vaniljakastikkeen kera sitä nautimme ,nami, nami, maiskis, maiskis! Muuten, hiukan kirpakkaa lämpimänä, samoin oli kiisselikin, mutta maku miedontui seuraavana päivänä, onko muilla samaa kokemusta?
Sienisafareita olen tehnyt, mikä mahtava sienisyksy. Eilenkin mustavahakasta, vaaleaorakasta ja lampaankääpää laitettavaksi monella tapaa. Lampaankäävän ukuli haluaa leivitettyinä pihveinä, mustavahakkaan pamiksilla soseutin mini minigrippusseihin keittoaineksiksi.
Edellispäivinä herkkutatteja runsain määrin. On sitä syöty Taivaallista tattikeittoa, ja hyvää oli, nimensä veroista.
Minulla kihtioireita ja sienten syönti päivittäin ei hyväksi.
Tänään vein taulujani Lähimmäisen Kamarin seinälle (seurakunnan tila) syyskuun ajaksi.
Meillä tapana että vuorotellen viemme töitämme näytille ja maksamme vuokraa diakoniatyön hyväksi.
Heitän tämän hiukan etuajassa blogisivulle kun huomenissa hektinen päivä tiedossa.
Hyvää syyskuuta teille blogiystävät!

Satonäkymiä pihapiiristä.

2011-08-14T14:36:00.001+03:00

Pihallamme yksi Sinikka luumupuu ja runsaan sadon näyttää kantavan. Pikku hiljalleen hedelmät sinistyvät, eivät kuitenkaan vielä aivan kypsiä. Katsastin latvusta kohden ja totesin että a-tikkaat haettava avuksi sadon korjuuseen. Toivotaan nyt ettei linnut putsaa puuta.

Meillä näitä ruusukvitteneitä kolme pensasta ja hedelmäkotia niissäkin runsaasti.Viime syksynä en oikein ymmärtänyt näiden päälle ja pääsivät muumioitumaan. Nyt pidettävä varansa näiden suhteen. Koetin nostella oksistoa että aurinkoa saisivat. Keltaisiksiko näiden pitäisi muuttua kypsyessään. Jos ehtivät valmistua ennen pakkasia niin pyöräytänpä niistä herkkuhilloa.

Tuo känkkäränkkä puummekin suoristunut sitten viime syksyn. Laitettiin tukeva tolppa tueksi vierustalle ja meikämuorin tukisukkahousuilla känkkäränkän vartta suoristettu. Kuvatussa oksassa liki kolmekymmentä omppua. Tosi satoisa on pikkupuu ja hedelmät makoisia. Ihana kuu tämä elokuu.
Metsänantia ämpärittäin kannettu, joten on vitamiinitäydennystä taas tulevaksi talveksi.

Risulinnut.

2011-08-03T14:48:00.004+03:00

Koko kauniin kesän minulla risut liossa vesisammiossa ja viimein oli aika ruveta niitä jalostamaan. Hyi,mitä haisulihommaa, liotusvesi aiva tervanruskeaa ja huuhdottava materiaalia moneen kertaan ja kuitenkin kädet jäi haisemaan.
Oma tarinansa näilläkin risulinnuilla. Kurjen anatomia minulla harkinnassa joten selasin lintukirjani sitä tutkaillakseni. Eihän kirjoissani lainkaa kuvausta pitkäkauloista. Siispä nettiin.
Siellä sanottiin että kurki munii1-3 munaa ja tekemässäni pesässä niitä seitsemän kappaletta. Sanoinkin että siinä nyt sitten naaraan ja uroksen munat..
Kurkitutkielmassani ehdin pyrstöpäähän ja silloin salama pimensi tietsikkani. Salaman syy siis jos kurkeni epämuodostuneita.
Risumateriaali pitkästä liotuksesta huolimatta katkeilevaista ja lepänoksiakin lisukkeeksi otettava.
Tuo seisova kurki niin hassun näköinen että harakatkin isännän ohessa sille nauroi.
Harjateräsjalat sojotti pyrstöperässä hullunkurisesti. Sanoinkin ukkokullalle että väännä hyvä mies niitä paremmaksi kun omat käsivoimat ei riittäneet.
Niinpä hän polkaisi kurjen mahan päälle ja oikaisi koipia. Petteri poika,6v, hätääntyneenä mummulle sanomaan että " tuu pian, vaari polkee sinun kurjan kurjen aivan laihaks"..
Meillehän lystiä riittää kun tuota "nälkäkurkea"katsomme.
Lopuista risusista sitten tuo naaraan tekele tuossa, siinä se makaa munien vieressä ja näyttää että kinaavat kumman vuoro hautoa.

Tähän kelokirsikkapuuhun rustasin lopuista aineksista parven risulintuja. Kuinkahan monta löytänet.Tältä kesältä nyt risutyötekeleet tehtynä. Olivat siivonneet seudun josta keväällä keräsin.

Elokuuta elellään.

2011-08-02T07:49:00.003+03:00

Tämä Maria Kivilompolon palettiveitsinen akryylityö antaa meille elokuistesta sadonkorjuusta esimakua.
Aikoinaan minullakin kasvihuone josta sai tomaatteja ja kurkkuja korjata runsain määrin. Voi sitä tuoreustakuuta joka sadossa maistui ja haistoi. Muistoissa ne makuelämykset.
Viikon olen viettänyt pensastolaiselämää vadelman poiminnassa.
Saalista tullut hyvästi, mutta, mustikat vielä metsässä, missä lie, hakusessa ovat maisemissamme.
Onneksi on jemmassa viimevuoden mustikkasatoa, jota olikin runsain määrin poimittavaksi.
Vuodet ei ole veljeksiä, näin on todettava.
Huomasin äsken etten pysy päivien perässä ,elokuun toistahan tässä jo elellään. Tuota pensastolaiselämää eläessä ei päivien kanssa niin nöpönuukaa.

Koko kesän olen perennapenkkiäni surkeillut. Tämä yksinäinen auringonkukka minua aamulla lohdutteli.
Viime talvena kuvasin punatulkkuja simenaterialla ja taisi olla se viskuri tulkku joka tämänkin siemenen heivas korkeuksiin.
Tässähän se minulle paistattaa hyvää päivää, lähteäkseni tänäänkin vadelmikkoon.
Eilinen marjapaikka mukava, maastokin edellistä helpompaa ja haavikko havisi ympärillä, yhtyen marjastajien kiitosmieleen.

Pihalla.

2011-07-30T22:05:00.002+03:00

Pieni pihakierros kameran silmin, uuden tietsikkani testausmielessä.
Teidän blogikaverien kukkaloistoa ihaillessani häpeilen omia otoksiani.
Nyt meillä kaksi traktorikuormallista hyvää multaa, niin että jospa tulevaisuudessa minunkin pihallani kukoistaisi
Perennapenkki odottaa kaivuumiestä ja juurimatottajaa, senjälkeen uusintaistutus.
Laitan oikein välikarsinat etteivät leveile kurittomasti.
Tuossa kollaasikuvassa villiviini jo eka kesänä valloittaa kiertotilansa.
Vielä pilkistää pullokukkaset verkonsilmissä.
Verkotusta muuallakin, kolmiot sepelijemmana, mutta silmä jo tottunut niihin että olkoon.
Tonttireunusta tuo mullos, sinne sellaisia huolettomia hulivilejä istuteltu, viihtyköön jos ovat viihtyäkseen.
Vuorenkilpi minun lemppari, ei tarvinne isostikaan huoltoa. Mehitähtiä myös kivillä ja kannolla, peilaava linnun kylpyallas myös kiven kulmalla.
Mietityttää että mahtaako linnut peiliallasta vieroksua, aikapa sen näyttää.
Tämän uuden tietsikkani kanssa nyt sinunkauppoja hieron, vanhan tutun ukkonen rikkoi.

Ei ole uuden oppiminen helppoa. Jonnekin seniorikurssille syksyllä mentävä, ei tästä muutoin mitään tule.

Syys se saapuupi, putoavia lehtiä nurmikko ja metsät keltaisenaan. Voi, voi, vastikäänhän kesää kaivattiin ja tuntuu että se vain vilahti.

Petonivaluja pihallemme.

2011-07-23T18:55:00.001+03:00

Nämä sydämen malliset petonilaatat valoin raparperilehtiaihioihin.
Miniälläni super suurta mietoa raparperiä jonka lehdet käytin muotteina. Hyödynsinhän koko kasvin, varsista ihanaa mehua, sitruunalla terästettynä ja vichyä lantrinkiksi niin jopahan on janojuomaa. Raparperisosettakin tein joten hyötykäyttöön kaikki.
Minulla olikin mahtavat senssit tehdä laattoja. Miesväki viime kesänä rakensi ja sementtisäkkejä jäi jemmaan. Ukkokulta haki hiekan ja vesipistekin liki, niin ei kuin tuumasta toimeen, olinhan vuosia jo tuumitellut tekemistä. Sai siinä vatkata pruukia useammankin satsin. Ei kannattanut sementtimyllyä vaivata.
Yli kolmekymmentä laattaa tein yhtenä päivänä ja pikkuisenverran mummeli oli "könttyrässä" urakan jälkeen.
Oma oli urakkansa maahan upottamisessakin. Mies näytiksi alkuun kaiveli niitä ja minä jatkoin ,halkaisten heti ensimmäisen upotuksen. Taisi olla painorajoitus laatassa. Turkistarhalta sai raudoitteeksi verkkopaloja mutta oliko lie hätiköintiä raudoituksessa, kun ei painoani kestänyt.
Monestikin olen surkeillut perennpenkkiäni, jo laattojen kaivuussa näki kuinka tiuhaan koivujuuristoa maassa, kaiken kosteuden kukkasilta imaisevat.
Laattojen saumaus vielä vaiheessa, valkoapilaa kylvin saumoihin, toivon mukaan itääkin. Jos kukkaset ei kukoista, on ainakin käytävä komea.

Tämän vesialtaan tein kolmesta supersuuresta lehdestä, neljäs pikkulehti apuna tuossa etualassa. Olisi jäänyt turha lovi veden liristä.
Tuttua minulle turha touhukkuus, teen ensin, ajattelen jälkeenpäin. Kun allas kuivui, harmittelin, miksi en lehtikuviota laittanut alapuoleenkin. Korjausliikkeenä uhrasin kokovartalopeilini, minä kun en peilien kanssa väleissä. Ostin saneerauslaastia ja mosaiikkipaloilla päälystin vesialtaan.Altaan pohjallakin peilipaloja.
Liki 80 litraa vettä kupposeen mahtuu.
Muutamia linnunkylpyaltaitakin tein ja niihin lasimosaiikki myös. Saattaapi olla että pienet linnut vierastaakin peilailua, harakka näyttää ihailevan itseään, nehän kaiken kiiltävän perään hinkuvat.
Tällaisia "kotkotuksia" pihassani kun kukkaset ei kaikesti kukoista.
Syysurakkaa siinä kun kaivaa perennat ylös ja juurimatottaa penkkipaikan, mutta siihen urakkaan kutsun miesenergiaa.

Kartanokurssin viimeinen päivä.

2011-07-16T10:16:00.004+03:00

Niin oli akvarellikurssimme antoisa, monenlaista muutakin taideantia kuin maalaamista, meille tarjottiin.
Kartanon isäntä kaiutti flyygelillään mahtavat soitannot meidän kuulla. Aivan ihmeellinen isäntä, oppiarvoa ja titteliä vaikka muille jakaa, mutta hän jakoikin palvelujaan meille. Saunan lämmitti, ihanat ruuat loihti ja huolsi muutenkin majoitetut. Kun on riittävästi sisästä sydämen sivistystä, voi olla muiden palvelija.
Akvarelliopettajamme oikein monilahjakkuus, runojen tekijä, säveltäjä, laulunlahjankin upeina tulkintoina meidän kuultavaksemme jakoi.
Koko kurssin ajan ihanan rentoa ilmapiiriä ylläpitäen tarinoi kurssilaisten kanssa, tarkoituksena vapauttaa meistä innokasta luomisvoimaa. Pakkopuurtaminen pannassa. Kun näki meidän hiukankaan pakonomaisina, ehdotti taukoa ja suorastaan ajoi pihalle nautiskelemaan kartanomiljöön rauhasta ja kauneudesta. Jos satoi, niin salin flyygelin sävelin kohotti mielemme korkeuksiin.

(taaskin kamerakäsi tärissyt,sori!)

Lähtöpäivänämme pihan entiseen sairaalarakennuksen "vuodeosaston" saliin pystytimme näyttelyn. Kolme maalariakin ehti kotimatkaan lähteä ennen näyttelyä, sekin harmillista kun kuvista jo osa ehti karata ennen kamerointia.

Muutama otos näyttelysalista, työmme seinustoilla olevilla lavitsoilla seinien säästämiseksi ripustusjäljistä.
Siinä minun Hannu "muusani" muidenkin naisten ympäröimänä. Me kaikki kolmetoista naista häntä piiritimme ja huomaattehan kuinka auliisti kumartelee auttamaan muitakin, ei yksin minun apuni ollut. Ari opettajamme myhäilikin Hannulle että "mikäs meidän miesten ollessa, kun naisparvi ympäröi". Kurssilla ei ollut tällä kertaa miesosallistujia.
Toivottavasti minäkin vähin erin taas sivellinotteen löytäisin, aikahan sen näyttää. Kuitenkin, kaikitenkin erittäin mahtava viikko Tollinmäen Kartanossa.

Tyrskyjä demonstraationa.

2011-07-16T08:42:00.004+03:00

Tässä akvarelliopettajamme Ari Laitisen demonstraatio,maalausesitys, tyrskyjen tallentamisesta paperille.
Paperi kostutettiin kunnolla molemmilta puolilta.Taivas jo saanut väriä, jota valutettiin paperia nostelemalla ja kääntelemällä haluttuun pilvien muodostelmiin. Hienosti siinä värit sulautuivat toisiinsa. Aaltojen muodostuksessa siveltimen reunaakin käytettiin,taitavasti, sivellinotetta monenlaista.

Tässä jo nähtävissä tyrskyn hahmotelmaa. Huomaappa vc-paperin tärkeys tässäkin, tärkeä oheismateriaali muussakin..
Vanhat vaahtomuovipatjatkin hyvä pilkkoa maalaustarvikkeiksi, etenkin isoja töitä tehdessä.

Rantakalliotkin siinä hahmottuneet, uurtonsa saaneet siveltimen "puupäällä". Erilaiset puutikut,lastunpalaset ja muutakin luonnosta löytyvää voi käyttää tässä luomistyössä. Työskentelyvälineitä voi olla monenlaisa muitakin kuin kalliita näädänkarvasiveltimiä.Hyvät siveltimet ja paperihan toki ykkösasioita mielekkäässä akvarellimaalaamisessa.

Tässä kallion pinta saa elävyyttä luottokortin reunalla, (katetta pitää kuulemma olla aikalailla ennenkuin toimii toivotusti,opettajamme humorisoi) kortin kulmalla saa myös hyvät uurrot. Osattava tunnistaa se kosteuden H-hetki,toisinaan väri ajautuu uomaan, toisinaan uomasta pois. Siinäpä sitä harjoittelua, minulla monen, monessa muussakin.

Nähtävissä jo kunnon tyrskyt lyömässä rantakallioihin. Työn kuivuttua saattaa tulla vielä jotain terävöintiä.
Opettajan työskentelyä seuratessamme koimme virkistystä pärskeistä ja merituulesta paahteisena päivänä, niin oli aito tunnelma.

Pyydän anteeksi kamerakuvani hataruutta, työ oli terävämpi, näethän edellisessä olevan veden valoisuuden. Siinä me oppilaat tungeksimme kameroinemme ja omassani säätö pielessä.
Saamme vain todeta että kauan on tyrskyjä ja pärskeitä katsottu että maalaus etenee niin spontaanisti. Niinpä niin, helppoahan se on kun osaa!!

Kartanomiljöötä.

2011-07-14T08:40:00.004+03:00

Akvarelliopettajamme patistelee meitä pihalle maalailemaan heti kun sää sallii. Sadeilman alla ja jälkeen kylläkin sääsket kiusana, auringon aikaan paarmat ja kärpäset. Huomaan että itikat huumaantuu hunajaisista väreisä tai mikä niissä lie kiehtoo kun niin tuttavuutta tekevät. Yllä oleva kuva kartanon päärakennuksen päädystä. Tuolla vasemmalla sivulla pilkottaa maalaussali.

Tässä sauna ja kylpyosasto uima-altaineen ,tuo auringossa kylpevä torni,kartanon vesitorni. Ruusupensaiden kukinta takana,harmillista.

Tällaisia idyllisiä kujia ja hämyisiä polkuja pihapiirissä riittää. Polkuja kattaa komeiden vanhojen jalolehtipuiden muodotamat holvit.

Tämän kujanteen päässä ihanat sammaloituneet kiviportaat. voi vain kuvitella kesäillan idylliä kun kartanon rakastavaiset kujia kulkeneet.

Portaikkoja päärakennuksen eri puolilla riittää. Huomaatko kuinka jykevää on rakennuksen vuorilaudoitis.

Nämä portaat nousee puutarhapuolelta tuohon valoisaan päätysaliin jossa maalaamme.

Yhäti rappuamista.

Kartanorakennuksen sisääntuloportaita. Tarpeen minulle, käsikipeälle ja sydäntautiselle "muusa", joka raskaat laukut kantoi sisään. Kurssiporukka mukavaa, mutta niin mukava ja kotoisan tuntuista kun ukkokultani myös täällä.

Kurssi ja lomaviikko Tollinmäen Kartanossa.

2011-07-11T08:21:00.001+03:00

Tässä Tollinmäen kartanon sisääntulo etukautta. Hulppeat on puitteet kurssipaikalla.Pihapiirissä monenlaisia mielenkiintoisia kohteita.

Opettajamme oli varannut meille tämän morsiussviitin, sinänsä haasteellista,minulla kun ukkokulta mukana "muusana".Lämpöä täällä tuntuu riittävän,ei eilinen ukkosmyräkkäkään ilmaa riittäväti viilentänyt.

Jos morsiussviitin yöt kuumia, onhan meillä oma kylpyosastokin, mahdollisuus mennä "muusan" kanssa samaan ammeeseen.

Salin flyykeli siellä parhaillaan kaiuttaa mahtavaa soitantaa.Opettajamme Ari Laitinen monilahjakkuus,soitannassa ja laulannassa.

Paljon pöytäryhmiä salitilassa. Seinillä entisen emännän maalauksia.

Tästä saamme ammentaa ruumiinravintoa.Katettuna iltatee,leikkeleet vielä jääkaapissa.

Siniset sävyt toistuu maalauksissa, aiheet mielenkiintoisen arvoituksellisia.

Tällaisia pieniä seurustelunurkkauksia salin seinustoilla.Taustalla ihania ikkunamaalauksia.

Kesäillan hämyisiä ja intiimejä seurustelusopukoita riittää,näissä mukava istuskella ja tutustua kurssikavereihin.Nyt siellä toiset jo aamupalapöydässä, mentävä, ettei jää ilman murkinaa.

Torimummon uusi "pää".

2011-07-05T08:59:00.001+03:00

Illalla oli Kälviä päiväin avajaiset Marttakodilla.Oli hyvää ohjelmaa, mm Kokkolan harmonikkakerho siivitti hyvää fiilistä avajaisissa oleville.
Meikäkin varasi myyntipöydän iltatorille, ja kävi vasiten kampaajalla että kaupankäynti kohenisi uuden "lookini"ohella.
Voi,voi, moni ei meinannut edes tuntea torimummelia, näköjään tottuneet näkemään aina lippis päässä.Mitä surkeammassa kunnossa hiukset, sen syvemmälle lippis päähän.
Naapurin isäntäkin surkeili että muija siellä piilossa pihlajan alla ja noin tyyris uusi pää. Suositteli että siirrettäisiin myyntipöytä keskelle kenttää. Ei sentään siirretty.
Ihan mukavasti sain lasijuttyjani myytyä .Aina kun eurosia kassaan kilahti, laskin että noin paljon päästä pois.
Ei tullut kameraa mukaan iltatorille, koska pientä kiiruusta piti keritä kamoineen paikalle.Nyt totisesti harmittaa ettei kuvausmahista, niin ihania keramiikkatöitäkin likipöydässä.
Nuo iltatorit sellaisia mukavia sosiaalisia tapaamisia, hyvässä hengessä naapurimyyjienkin kanssa mukava rupatella ja ihastella heidän kädenkaunistaan.
Ensi viikolla suunnittelen Hartolaan Tollinmäen kartanoon akvarellikurssille, sitä ajatellen fiksasin vanhan pääni. Odotan innolla viikkoa, ukkokultanikin tulee mukaan "muusaksi".

Lintuilua.

2011-07-02T17:21:00.002+03:00

Tämänkesäinen harakkapoikue hyväksynyt risuteelmäni ja seivästuolin pienan varalaskupaikoikseen vaativien lentoharjoitustsen ollessa meneillään. Kuvat olen sisätiloista ottanut,liekö ikkunat taas pesun tarpeessa kun sameutta kuvissa.

Sieltä yläoksistosta kuuluu emon räväkkä ohjeistus.Olin kuulevinani että uudestaan, uudestaan, ilmaa siipien alle, tuumaustunteja ei pidetä. Jotenkin eläydyin emon käskyttämiseen, jotain tuttua siinä lie. Omallekin pesueelle joskus tullut oltua tiukkana, sama pätee tuolla eläinkunnassakin.

Mutta, määrä kaikessa,siinä poikapolo puolipökerryksissä huohottaa,pläähh!
Hyvinsyöneen näköinen on, siinäkö syy huohotukseen. Samaa saanen kysyä itseltäni ponnistusten jälkeen..enää ei vanhemmat käskyttäjänä, sisäminä se on joka vaatii usein yli voimien. Huiliorsi hyvä olemassa harakkapojalle niinkuin minullekin.
Pihapuuhasteluni senkun jatkuu ja nämäkin harakkaherrat moniaasti "kotkotuksilleni" nauraa.

Tämä rastasröntti tepastelee raparperilehtilaatalla, jota en vielä saanut käytävään kaivettua. Rupesi aktiivisesti vierailemaan kuukausimansikkamaalla, jonka lastenlapsille istutin, kuvitteli että sille ne kypsymässä. Eilen verkotin mansikkamaan,
joku sanoi ettei ilkeä verkkoja laittaa kun linnut niihin jää kiinni. Useimmitenhän varkauksista kiinni jääkin. Tämä verkko niin pienisilmäistä että hyvin päällä hyppeli ja söi mansikat yläkautta. Pienen rakosen löysi ja siitäpä sivahti sisään, minä pelotteena perään ja liukkaasti verkon alta lennähti metsään ja ryökäle, räkättikin mennessään.
Siitä paikasta lähdin ostamaan isompaa verkkoa ja pitempiä tolppia tilasin ukulilta. Huusin rohmuajalle että minun kanssa et leiki, katsotaan kumpi viimeksi räkättää.. Olenkohan liian julma?

Heinäkuu helteinen.

2011-07-01T07:04:00.001+03:00

Kesä se on kerinnyt jo heinäkuuhun. Almanakan akvarelli Koiranputket kertoo kukkaiskielellä tämän ajanjakson kukkijaisita, meidän kunnailla jo kerinneet kukkia.
Hellekeli jatkuu ja maa kasvustoineen huutaa taas taivaankastetta.
Heinämiehet ahkeroineet pitkät päivät pääksytysten, aurinko ja tuuli apumiehinään. Meikämuori muistoissaan hikoilee heinäntekijäin kanssa. Helteisten heinäkelien avittamana piti puurtaa yötä myöti kuivaheinän korjuussa. Meilläkin suuren suuri rehulato jonka kookas peltikatto hehkui kuumuutta kuin Harvian saunakiuas. Iltayöksi paalinajo ajoitettiin,päiväsydännä paahteessa pökrähtäminsen vaara. Urakan jälkeen ajettiin viiden kilsan päähän järvelle uimaan, ja sehän virkisti ja voimaannutti väsähtäneetkin.
Loppuyön unilaatukin parani kehoviilennyksen myötä. Tässä iässä ja kunnossa riittämiin minulle vain muistella aikoja entisiä. Pari vuotta taapäin menin heinänkeruuseen mukaan, kuin silloin ennen, vaan totesin, ei minusta enää remmiin. Ihmekös tuo, dosetti sydänlääkkeitä pullollaan, joten meikämummeli seurailee nytten sivuraiteelta työn raskaan raatajia, ja huoahtaa, aika aikaansa kutakin.

Toivottu terassi.

2011-06-26T18:23:00.002+03:00

Viimein valmistui tuo toivottu kesäterassi. Juhannuksen kunniaksi pesue oli grillikekkereissä ja tavallaan avaamassa terassin käyttöön.
Kutsuimme koko katraan syöminkeihin ja kunniavieraaksi AURINGON, joka on vältellyt keskikesän juhla-aikaa. Piipahtihan tuo, mutta piiloon meni pilven taa, ja hyvästiksi heitti pirskot peräänsä..Terassimarkiisi vielä tilauksessa että ruokapöydän ympärillä aterioivat joutuivat hakeutua räystään alle.

Tässä keittiönurkkaus, jossa ukkokultani grillasi lohen, broilerpihvit, makkarat ja maissintähkät.minä serveerasin muutoin.
Grillin takaa näkyy jo pois taitettu noutopöytä, sillä uudet perunat, kasviskratiini,salaatit ja raasteet.Leivät ja kolmenlaiset ruokajuomat. Ostin Halpa-Hallista halvat eriväri tarjottimet joille porukka sai kerätä syötävänsä ja käydä niine hyvineen peremmälle ruokailemaan.

Vellikello kumahti komeasti grilliherkkujen kypsyttyä, villeimmätkin vekarat taatusti kutsun kuuli, niin oli kuuluva GLIN! GLON!

Kukko katsoi viisaaksi pitää nokkansa kiinni,vellikellon vieressä. Odottelee arvokkaana omaa aikaansa kiekaista.

Etualan raitamaton päässä on tarjoilupöydän paikka, siitäpä sitten sakkikunta saapi katsoa parhaat paikat terassinautinnolleen. Ehdin jo aterioinnin jäljet siivoilla, siinä tohinan tuoksinassa jäi kuvat ottamatta.

Tässä yksi pöytä/tuoli nurkkaus, mööpelit ostin tarjouksesta ja isännyys antoi noottia kun joutui uusiokiristämään kaikki ruuvit.
Nuo tuolipehmusteet entisiä,ostettu myös kun "halavalla sai". Punasavipurkeissa jotain kirjoruohoa ja ruosteinen tarjotin purkkien alla kirpparilöytö. Jotenkin niin ruosteromantiikan vaihe minulla, tietty kun itsekin ruosteessa, saranat ainakin.

Nämä muovimööpelit entisessä osoitteessamme jo, ja paikkansa löysivät täällä uudessakin.Pöydällä aikoinaan tekemäni savisiilit.

Tämän pöytäryhmän ylle se markiisi sitten asennetaan .Muovituolit vanhoja, keveitä kuljettaa ja käteviä talvipinottavia. Pöytä on puinen ja jatkolevyllinen, uusi hankinta se. Turkasen raskas, joten taitaa jäädä paikalleen talveksi, ei nouse autokatoksen välikattoon vanhoilla voimilla. Pistetään pienimmilleen ja tuonne räystään alle pussipiiloon talveksi.
Mutta, vielä on kesää jäljellä, lauletaan laulussakin ja nautimmehan siitä itse kukin.

Yrttitarhani.

2011-06-10T21:08:00.001+03:00

Sain visioimani yrttihyllyn vesipostin peitteeksi ja muutenkin likietuiseen paikkaan, grilli tuossa kaiteen takana.
Ensinnä opiskeltava nuo yrtit nimeltä ettei laita sitruunamelissaa vokkipannuun ja rosmariinia jälkkäriin.
Suolaheinän kukkapenkistä ruukutin ja paremmin olisi penkissä pärjäillyt kuin tuossa paahteisessa purkissa.Salaatit vielä sirkkavaiheessa, mutta ehtinevät kai siksi kuin terassinkaiteetkin.
Ollut terassiteelmä pitkään "vaiheessa" eikä grillikemuja ennenkuin on kaiteet ja markiisi pöytäryhmän päällä.
No, ei auta hötkyillä, opin paikka minulle hätäilijälle, odottaa kaikessa rauhassa. Eiköhän se siitä etene tämän suven aikana.

Paistaa se aurinko risukasaankin.

2011-06-09T08:49:00.002+03:00

Viime päivinä olen koettanut jalostaa pihalla lojunutta risukasaani. Pieni huoli mielen päällä että mitä lie naapuritkin ajattelee kun viikkotolkulla "risutummun"tarvikkeet makaa jalostamatta.
Ukkokulta minulle mäntypölkkyjä sahasi, joihin sitten risupesiä rakensin. Etummaisessa mehitähtiä, toisissa kuten näet, kiviä, käpyjä ja viimevuotista sammalta. Teen luontoretken ja tuon tuoreen sammalen korkeimpaan pystiin.
Katekankaan laitoin pölkkyjen alle ja männynkuoriketta meinasin hankkia, vaan kuusenjuurella kasa kurren kaluamia käpysiä, ne kasasin kankaalle, ainakin niin kauaksi että kuoriketta saan hankittua, ties vaikka käpyset saavat ollakin, ellei tuuli vie mennessään. Katsotaan.

Tähän seivästelineen rautapataan oransseja miljoonakelloja istutin, vaan tuuli ja sade pieksi ne pahanpäiväiseksi.
Keräsin tuohiskäppyrät ja käpyset kukiksi, eikä ole tuuli vienyt,ei sade piessyt, eivätkä kastelua ja lannoitustakaan tarvitse.
Laiskan kukkia siis.

Tähän seivästuolirotiskooni tein risumaton peitteeksi. Aika kätevästi homma hoitui kun tuuletustelinettä kudontatelineenä käytin.
Pääsisäisajan pajuoksat vielä ruostuneessa tonkassa.Olkootpahan niin kauan kuin kissat kiinni varsissa.
Kurki ja kurjen pesä vielä mietinnässä, sitten risutus meidän pihapiirissä loppukoon, määränsä kaikessa.

Syöppöjä.

2011-06-01T10:51:00.003+03:00

Takapihan tarjontaa tässä hyödyntämässä nämä punatulkkuset.
Viidenkymmenen peippoparvikin kerralla aterioimassa maahan heitettyjä auringonkukan siemeniä. Liekö suositeltavaa kesäruokkia lintusia, mutta kun 40 kg säkki siemeniä, niin on siinä ympärivuotisestikin syötettävää.
Tuo punatakki herra vallan viskuri tuolla ruukun pohjalla, yhdeksän siemenen kuoret ilmassa ja kymmenes nokassa. En vain onnistunut kuvaamaan ahmattia ruokailussaan.

Tämä rouvatulkku ahminut itsensä pökerryksiin.Vatsanväänteitä näköjään kun noin nököttää.
Opiksi siinä meille muillekin rouvasihmisille ettei kannata ylenmäärin mässäillä. Tullaan yhtä pulskiksi ja pyöreiksi (tultu jo) kuin tämä katveessa kyyköttäjä.
Seurailin sitä kotvan ja kyllä vielä siivet onneksi kantoi ja antoi tilaa toisille kattaukseen. Kuvaus tehty ikkunan läpi joten hataruutta huomattavissa.

Onni yksillä, kesä kaikilla.

2011-06-01T07:58:00.001+03:00

Saamme aloittaa kesäkuun Helena Cederbergin ihanalla akvarellilla Lehmät laitumella.
Minullakin muistoina monet hengästyttävät laitumellelasku seikkailut, moniaita mielenkiintoisia tarinoita taltioitavana.
Tänäpäivänä jo harvinaisempi näky nuo laiduntavat lehmät. Suuryksiköitä enimmältään nykyisin nuo "lypsikit", jaloittelutarhoissaan juoksentelevat tai käyskentelevät ja ovat sisäruokinnassa ympärivuotisesti.

Koululaisetkin kirmaamassa kesälaitumilleen ja pidemmän opiskelurupeaman päättäneet juhlivat valkolakkiaan ja ammattiin valmistumistaan.
Iloitaan heidän kanssaan lämmenneestä kesäisestä säästä. Tyttölapset niin kevyissä kesähepenissään, neitokaiset vallan olkapäät paljaina juhlamekoissaan joten koleakeli kangistuttaisi juhlamieltä. Nyt saamme sanoa"ONNI YKSILLÄ, KESÄ KAIKILLA!.

Pientä silmäniloa sisällä ja ulkona.

2011-05-31T13:50:00.002+03:00

Olen viime aikoina ihastellut toisten naisten kauniita kukkasia. En todellakaan mikään sisäkukittaja ole, mutta nämä Saintpauliat ,Paavalinkukkaset olleet uskollsia kukkijoita vuosikymmenet. Jo Harjunpään keittiön ikkunalla kukoistivat.
Avaavat ensi nuppunsa äitienpäivän aikaan ja vielä Sinikan synttärinä syksyllä sirosti hymyävät. Muita sisäkukkiahan minulla ei sitten olekaan, parin orkidean ohella.

Pyörähdys pihamaalla ilostutti näillä kukkasilla.Takapihan perennapenkin kukkijat vallassaan ihmeitä ovat, penkki täpötäynnänsä koivun juuria, koska reunamalla komea koivikko. Heti huomaa kuinka hyvinvoivat koivut vie kukkapenkin kosteuden ja lannoitteet.
Aikanaan luovutan ja istutan vaatimattomia pensaita paikalle
Puoliaan penkissä yrittävät pitää, Kultatyräkki, Vuohenjuuri, Lemmikki, Esikko ja Kalliokielo. Muut vielä nuputtavat, vuoronsa niillä ilostuttaa myöhemmin.

Kukkapulloset.

2011-05-25T14:01:00.002+03:00

Lupasin teille kuvata kukkakimppuja "onnensirpaleistani". Tässähän niitä sitten olisi eri värisävyissä. Ei mitään kiitollisinta kuvattavaa, ainakaan meikäläisen taidoilla. Ilman salamaakin kiillettä liiankin kanssa, mutta valoefektihän sitä teettää.
Punakukkasiahan tuossa yläkuvassa. Saatte sitten lajimääritelmät tehdä kukin tykönänne.

Sinikan sinisiähän tässä tarjolla. Ripustussiimakin toisissa jo valmiina.

Kirkkaamman sisisävyjä vaaleanpunaisin vivahtein.

Keltakukkia näissä pikkupullosissa tässä kimppunen. Jopas kiilto keimailee kuvissa.

Tässä ei sitten kiiltelekään. Piti oikein juhlakukkia tekemäni ja epähuomiossa uunin pistokkeen irroitin, luulin työlampun sammuttavani. Asteet aleni herkällä hetkellä ja lasi muuttui maitolasiksi.
Joku ostaja ihastui näihin himmeisiinkin kukkiin, kutsui usvakukkasiksi, minullehan sekin sopii. Kyllä oppirahoja saa vielä useinkin maksella. Hätäily ei näihinkään hommiin sovellu.

Onnen sirpaleita.

2011-05-17T16:06:00.003+03:00

Sanovat että sirpaleet tuovat onnea,tässä niitä nyt enemmältikin. Nuo sirpaleetkin kierrätyslasia. Eriväristen lasien sirutus tavallaan pullokukkasten esikasvatusta.
Ensinnä pullokeräily, liotus ja pesu että etiketit ja muu ylimäärä häviää. Senjälkeen pullo muovipussiin ja kumautus vasaralla että paukahdus kuuluu naapuriin saakka. Sitten mosaiikkisaksilla haukkailen noita sirusia.
Oppirahat sain maksaa mosaiikkisaksien käytössä, kun kirpparilta ostin lasisia kahvikuppeja ja haukkasin palaa kupin reunasta, ankara pommi vain kuului ja sirut lensi katon kautta ympäri taloa. Jopahan suojalasit otettiin oikeaan käyttöön, oli se sen sortin säikähdys.
Niin, sitten kun pullot pesty ja kuivuneet,voipi kukitus alkaa. Eriväri vihreitä lehdiksi ja kukkien värimaailma sitten mitä varastosta löytyy.
Nyt satsi uunissa kehittymässä kukkasiksi, kuvaan seuraavaksi sitten suuren kimpun.

Kevätkaihonkukka.

2011-05-09T11:40:00.002+03:00

Pihamaallani ei vielä kukkeutta, niin minimalistista meillä, etupihalla enimmin vain kiviä ja risutöitä.
Takapihan perennapenkissä nämä suloiset Kevätkaihonkukat ilostuttavat kevään ensi kukkina vaatimattomalla olemuksellaan.
Valitsin tarkoituksella tuon kukkakuvan jossa valon ja varjojen leikki tuo esiin kuvaannollisesti elämämmekin värikylläisyyden.
Varjon päivinä elämän kukkaset saavat kirkkaamman ja syvemmän sävyn, liiassa auringossa kirkaskin haalistuu.
Takana ne vuodet pihanhoidossa jolloin kasvihuoneeni kukkuroillaan itse kasvatettuja taimia. Olihan ruhtinaallista istutella penkkeihin taimia niin tiuhaan ettei rikkaruohot saaneet sijaa kukkien keskeltä.
Meillä siellä "maalla" oma runsasvetinen kaivo josta kasteluvettä sai ammentaa mielin määrin hapettumaan. Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa jolloin ei jätevesimaksuja eikä muitakaan kulunkeja puutarhuroinnissa, lannoitteetkin omasta lantalasta kompostoituna.
Se vanha hyvä aika sitä, ettei sääliä selästä, ei kipulointia käsistä, nyttemmin molemmat muistuttaa rehkimisestä. Taisi se vanha hyvä aika olla sitä parasta ennen päivää.
Vielä kuitenkin suurta, saada näkevillä silmillä kokea kevään, kesän kauneutta.
Tänä aurinkoisena arkiaamuna mielessäni soinut laulu,
"Paljon on lapsella aihetta kiittää, Jumalan armoa kaikille riittää"...Kiitetään ja iloitaan!

Nuoruuden notkeutta.

2011-05-03T10:21:00.002+03:00

Vilma tyttönen oli mummulassa viikonloppuvisiitillä ja juttua tuli ,että mummeli menossa alaselän viipalekuvauksiin. Tytteli äimänkäkenä ihmetteli että kuinka ne voi mummun selän viipaloida, minkäläinen viipalointikone siellä sairaalassa.
Kerroin,tai kertomattakin näkyy meikämummelin selän jäykkyys ja muukin jumitus, jonka takia taas kuvataan nikamamadaltumat.
Vilma-tyttö topakkana minulle antamaan selän notkistus näytettä, "että näin kun mummu teet joka päivä, niin kyllä se selkä notkistuu".
Varmaan niin!!
Tyttö nätti ja notkea kuin pajun varsi, todella taidokas agrobatiassaan. Ihailen!

Tämäkin temppu ablodien arvoinen. Ihmeelliset käsivoimatkin neitokaisella, minulta nekin huvenneet kipujen myötä ties minne.
Pakko etsiä käsipainot ja ruveta menetettyä voimaa etsimään.
Ihanainen oli viikonloppu, saada perhekuntaa kestitä ja tarinoida kanssaan. Lisää tällaisia hetkiä!!

Toukokuu.

2011-05-01T15:15:00.002+03:00

Keväässä keritty toukokuuhun. Gunnevi Törnrhotin valkea ratsu niin kesäisellä laitumella että liekö meillä vielä toukokuun niityt tälleen vihannoimassa .
Vappua viileässä säässä vietämme, pääsiäisen seutua lämpöisemmässä. Kukapa tiennee kesäkelejä kuun lopulla, hyvinkin voivat valkovuokot ja tuomet kukkia meidänkin leveysasteillamme.
Pihapuuhastelut kovasti käynnistetty, ainakin haravoinnit ja perennapenkkien lannoitukset ja möyhennökset.
Etupihallemme terassin tekotoiveet, vielä kuitenkin "vaiheessa", tulleeko yhtä tiukat tuumingit kuin vaalien jälkeisessä hallitusneuvottelussa. Tulin taannoin lipsauttaneeksi että tästälähin "ukulin" sana laki, siihen nyt minulla tottuminen.
Viisan mies tuo ukko-kulta, taatusti terassin tekee ja toimivankin. Ihana sitten grillikekkereitä pidellä pesueillemme.
Muurikka lettuset mummelin pravuuri, niillähän valloitetaan isompien ja pienempienkin mielet, vatsan ohessa.
Kaikkea tätä odotellessa , Hyvää Vappua Blogittajat!

Evijärven myyntikeikka.

2011-04-26T09:56:00.004+03:00

Pääsiäislauantaina starttasin autoni Evijärveä kohti sulatuslasitöillä ja pikkutauluilla lastattuna. Agathan Kirppari-Divarin Sirkka oli ostanut entisen Jokikylän koulun jossa oli avajaiset .Kaunis sää suosi markkinointipäivää, myyjiä oli yli kolmekymmentä, pihapaikoillakin kauppa kävi kauniin sään suosiessa ostajia ja myyjiä. Aiemmin jo Ritva-ystäväni kanssa veimme taulujamme kahvion seinille kävijöiden katseltavaksi ja toki toivomme että muutama mukaankin lähtisi.
Etualalla lääkepulloista sulatettuja humoristisia"lääkedosetteja",joista löytyy rohtoa moneen tarpeeseen. On taputtelutablettia, pusuttelupilleriä ja hyvänmielenmikstuuraa. Moneen muuhunkin puutteeseen löytyypi rohtoa.
Taaempana sitten vinot pinot ikkunalaseista sulateltuja lasivateja, myös kaulariipukset ikkunalasista.
Juustotarjottimia eri muotoisista pulloista sulatettuna ja ikkunakoristeita eläinlääkäriltä saaduista lääkepulloista.

Tässä vielä toivorikas hymy kaupankäynnin suhteen. Tietystihän olisi ihanne ettei tarvitsisi takaisin raahata raskaita lasilaatikoita.
Lohduttaudun aina sillä että onneksi ei tuotteissani parasta ennen päiväystä, eivät happane eivätkä homehdu. Hyvä tuo sanonta että aika tavaran kaupitsee. Ihan kohtuullinen myyntitulos sentään.
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä meillä ja muilla. Leppoisa fiilis porukoilla, talo tarjosi lihakeiton,sämpylän ja täytekakkukahvit, joten mielessä meno toistekin tuonne myyskentelemään.
Kuvassa hiukan heijasteita ja tuota ylileveää emäntää tuossa pikkasen pienensin rajaamalla...

Hyvää Pääsiäistä!

2011-04-20T20:44:00.006+03:00

Kevät kerinnyt kauniina Pääsiäisen aikaan. Luojan uskollisuutta todistettu taas vuodenajan vaihtumisella. Aina yhtä henkeäsalpaavaa kokea kevään kohina, joutuisaan sulavat lumet ja vesien vapautuminen jäiden kahleista.

Meillä meneillään niinsanottu "hiljainen viikko", ja niinpä minäkin vetäydyn paastoon tältä koneeltani.

Ylläolevat pupusöpöliinit pajupensaastaan toivottakoot teille blogiystävät,

Oikein Hyvää ja Siunattua Pääsiäisen aikaa!

Esite ja käyntikortit.

2011-04-20T08:38:00.016+03:00

Teetin yllä olevan esitteen ja allaolevaisia käyntikortteja Färiäreitten puheenjohtajalla joka tietsikkanörtti. Itse näyn alittavan aina aidan matalimmalta. Sanoinkin että tyhmyydestä on aina joutunut maksamaan. Sinänsä viisautta että antaa heidän tehdä jolla homma hanskassa, suotta tässä hermojansa repimään taidottomuudessaan ja aikataulutuskaan ei tietsikkahikoilujani kestänyt.
Tuota pääsiäislauantain myyntikeikkaa varten Agathan Sirkka ehdotti jonkinlaista esitettä tavarantoimittajilta. Esitteeseen tekijä keräsi kuvat Sinikka Helenan Galleriasivuilta ja näiltä blogisivuilta nappasi lasitöitäni.

Käyntikortissa entinen maisemani, joskin isompana versiona. Korttiuudistus aiheellinen osoitemuutosten takia. Jännittäähän myyntikeikka kuten aina, mutta asenne oltava huumorimielinen, maailma ei kaadu vaikka ei kauppa kävisikään, se pieni murhe suurempien seassa.

Tietty asia kuitenkin että takaraivossa toive saada sähkölaskukustannuksiin lasitöiden myynnillä edes pientä boonusta. Onneksi ei töissäni, akvarelleissa eikä lasitöissä parasta ennen päiväystä. Sisareni aikoinaan lohdutti taulujeni suhteen,"odottappas kun aika jättää tekijän, niin töiden arvo nousee".

Toivotaan niin!

Serkkukestitystä.

2011-04-17T20:11:00.002+03:00

Mukava sunnuntain iltapäivä sukulaisten seurassa. Omat sisarukset ja serkut kaukana, nämä mieheni serkut tässä lähempänä ja he meillä kahvikestissä. Kattauksessa omatekemäni suorakaiteiset pullavadit, ja mieheni tädin maalaamat harmaa-lila kahvikupit. Kuten sanoin huumorimielellä että kun omatekemät vadit niin saapi yhden sortimentin jättää vähemmälle, ei siis tarjolla sen seitsemää sorttia. Etualalla mustikka tuorejuustokakku, kaupan pipareita vadilla ja taaempana savulohi-yrttijuusto leipäset. Sitruunamuffinsseja seuraavassa vadissa ja viimeisellä kanttivadilla mansikkakermakuorrutettu vadelmainen kääretorttu. Kahvittelun ja turinoinnin jälkeen pientä suolaista, lämpimät leivät,viher ja kaisersalaatti sekä ananas- porkkana raastesalaatti. Jälkkärinä karpalohyytelö koristeltuna kääretortusta jääneellä mansikkakermalla. Kovasti vieraat kiitteli ja isäntä- emäntäväkikin hyvillään kun saimme sukulaisia vierailulle.

Heräteostos.

2011-04-13T10:34:00.004+03:00

Tehtiin eilen Evijärvelle kevätkeikka ystäväpariskunnan kanssa heidän asuntoautollaan.
Meillä naisilla viemisinä taulukuorma,entisen Jokelan koulun tiloihin, koka nykyisin toimiin Kirpparina ja muunkinlaisena kaupanteon toimipisteenä.
Ystävällisen Erkki kuskin avustamana saimme taulumme kahvion seinille ja tulevan myyntipaikkamme taustaseinille.
Pääsisäislauantaina 23.4 siellä avoimet ovet ja me mummelit, Ritva ja Sinikka, taasen myymässä tekemisiämme.
Ostaminen ja myyminenhän sitä kaupankäyntiä.
Niinpähän minäkin tällaisen verkkokaapin heräteostin hellanloukkoon itselleni .Sopi niin väreiltään keittiööni. Ja halvalla sain, 20€ uudesta muovikääreessä olevasta kaapista. Väreinä ruskeaa ja valkoista harmaan lisäksi.
Tuumittelen nyt mitä "köökikaluja" tuonne kanaverkon taakse kätken.

Kukkaishaastetta.

2011-04-11T11:18:00.003+03:00

Ylläolevia kukkaishaasteita kerrakseen ystävien tuliaistuomisina. Laittavat minut koetukseen, sillä en mikään viherpeukalo ainakaan sisäkukkien kaitsemisessa ole. Ihme, kumma, vasemmanpuoleinen orkidea vielä kukissaan, vaikka jouluaikaan sen saimme kummipojaltamme. Elämän merkit siinä kaiketikin kun elinvoimaisia silmuja lykkää. Tuon keskimmäisen kukkasen illalla perhetuttumme toivat, Vriesia nimeltään. Kunnia-asia saada tämäkin kukoistamaan koska hoito-ohjeetkin mukana tuojilla. Oikeanpuoleinen orkidea oma ostamani, sopiipi keittiösävyihin. Toivoisin sillekin menestystä. Aika näyttää onko minusta haasteisiin.

Vedet vapautuu.

2011-04-06T20:50:00.003+03:00

Yllä oleva tauluni abstraktinen akryylivärein tehty kokeilu eri pintastruktuurein.Tässä käytin eri rakeista sahanpurua. Teelmälleni annoin nimeksi Vedet vapautuu. Huhtikuuhan hujauttaa hanget vinhaa vauhtia soliseviksi vesvirroiksi Talvisten pakkas ja lumituiskujen kestäessä väliin pessimismi kevään tulon tiimoilta sai otteeseensa. Luojamme on uskollinen ja vaihtaa vuodenajat omalla ajallaan, siinä ei hätyyttelymme auta. Nyt iloitsen kevään koitosta muiden mukana. Maanteilläkin kevään elementit, isot pojat kaivaneet motskarinsa baanalle, pienemmät miekkoset mopoillaan pärryyttelevät. Pikkutyttöset kolmirattaillaan, isommat kaksirattaisillaan ja kyllin varttunut väki nelirattaisellaan potkaisevat pitkään kevään keventämin jaloin ja mielin. Minunkin kaivettava kaksirattaiseni talvikätköstä nelirattaisen dieselillä kulkevan sijaan. On tämä kevät sellainen uudistava vuodenaika, mielenkiinnolla kurkkaan hangenalta paljastuvia pensaita ja muuta talvehtinutta. Pihapuuhasteluja suunnitelmissa monenmoisia. Lähimetsässä jo marjamättäät paljaina ja oravapariskunnalla viriili vilske meneillään. Touhukkaana lentäväisetkin pesäpöntöillään parveilee ja harakkaherrasväki kenopäin toisten touhuiluja seurailee arvokkuus askelissaan. Kai niillä omatkin kesäsuunnitelmat kuvioissaan. Mukava seurata "aluetelevisiosta"(ikkunasta) luontokappaleiden iloista ahkerointia.

Huhtikuu

2011-04-01T10:31:00.003+03:00

Eeva-Maria Qvisten akvarelli lupaa"KEVÄT TULEE-KAIKILLE". Tähän lupaukseen tartun ilomielin ja käännän kalenterilehden huhtikuuhun. Odotellaan että alkanut kuukausi hujauttaa hanget sulamisvesiksi, ei toki tulvaksi asti sentään. Saapi aurinko armas leveästi nauraa ennenkuin tiukat lumipenkat takapihalla tasautuu ja kevään vihreää näkysällä. Talitintit meidänkin lintupuussa keväthyörinöissään ja oravapariskunta kilvan kisailee lähimetsässä. Mukava on kevään etenemistä elää ja odotella pihapuuhastelujen alkamista.

Pikkupesät teepusseille.

2011-03-30T08:13:00.008+03:00

Lasinsulatusverstaassani ollut hiljaiseloa, päiväni täyttyneet muilla toimilla. Kuitenkin uunini uumenista kaivoin nämä pikkuruiset teepussipesät.

Syysmyöhäällä, ennen lumen tuloa keräilin erilaisia lehdyköitä ja laitoin lasien väliin prässiin. Nyt kevätkorvassa lasipinon alta paljastuivat ja kokeilin näihin pikkupesiin ketohanhikin koristeellisia lehtiä.

Yllättivät minut iloisesti sulatuskäyttäytymisessä. Tulevan kesän koitteessa keräilykorini täyttynee monenlaisesta Luojan kauniista kasvannosta. Taas totesin kantapäänkauttakurssillani että OPPIA IKÄ KAIKKI.

(Tukiopetus tarpeen taas meikämummelilla tässä blogituksessakin. Kuviani en saa entistä polkua pitkin sivulle, en sitten "kirveelläkään" eikä ymmärrys riitä ongelman ratkontaan. )

Väliin villaistakin.

2011-03-19T08:06:00.002+02:00

Lasitöiden lomassa iltaistunnoissa yhäti puikot kilkanneet. Olkapäiden olisi oppositiossa parempi olla, vaan kun ei kädet helmassa osanne istuksia niin langanloppuja jalostelen lämmikkeiksi.

Alkamiani ensi joulun lahjaneuleita jo jaoin kassittain purevaan pakkasaikaan, joten ahkeroitava edelleen ettei pukinmuorin pussi tyhää täysi taas joulunalusaikaan.

Vielä maisemissa hanget korkeat nietokset, joten neuleilu sopivaa. Kevään, kesän koitteessa kuviot muuttunee, pihapiirin puuhastelut silloin ajankohtaistuu.

Keväänvihreää.

2011-03-14T10:28:00.008+02:00

Ylläolevassa keväänvihreää ja joulunpunaista.

Otin kaksi kuvausta vadeistani. Ylemmässä kollaasissa joululiina vatien alla antamassa kontrastia kuvioihin.Vaaleaa alustaa vasten erinäköinen ilme.

Keräsin keväänvihreää väripigmenttiä vateihini. Lisävärejä tilauksessa.

Aina oma mielenkiintonsa kuika värit sulatuksessa kuvioituneet. En haluakkaan kuviopakotteita, luontukoon uunin uumenissa tahtonsa mukaan.

Lainalaisuus kuitenkin lasijutuissa ankara. Yksi iso vati sirusina, näköjään eri lasilaatuja laitoin päällekkäin. Ei vetele tuollainen huolimattomuus. Kantapäänkauttakurssi taas kerran huolellisuutta opetti.

Viherrystä ,viherrystä kovasti kaipailen, vielä kuitenkin hanget, korkeat nietokset.

Sunnuntain aamupalalla.

2011-03-13T07:53:00.003+02:00

Varhainen sunnuntai aamun vieras, tai tuttava vallan tämä Oiva Oravainen. Tuli kurkkaamaan taas tarjoiluani ja totesi että sama ruokalista kuin arkiaamuinkin.

Hyvästi näytti kuitenkin maistuvan auringonkukansiemenet.

Oikein kadehduttaa ruokailijan ketterä agrobatia.

Söpöliinihän tämä tuttavavierailija, mutta,, mutta,, aikamoisen röyhkeä rohmottikin.

Vielä menettelee, mutta kunhan lintupönttöasukit pesäpuuhastelunsa alkaa, tekisi mieli oravaiselle kieltotaulu laittaa ettei asiaa lentävien reviirille.

Koputtamatta kurkkii pesiin ja yrittää peremmälle vaikka ei mahdukkaan.

Ei ole Oiva Oravaisen käytös korrektia kesän tullen, ei.

Tuiman talven taitteessa tuolla takapihalla vallan hiljaiselo vallitsi, tuntui että ovatko kaikki siivekkäätkin paleltuneet. Nyt kevään koitteessa elämä lintupuun lähistöllä virittyy ja sitähän mukava seurata.

Pullokukkaset.

2011-03-09T13:33:00.003+02:00

Kevään enteet ilmassa. Ruukkukukkasilleni vaihdoin uudet mullat ja sulatusuunista tuli ulos myös näitä pullokukkasia .

Minulla eläinlääkärin kanssa diili tyhjenneistä lääkepulloistaan.

Täytän niitä värillisillä lasisiruilla ja sulatus kukittaa niinkuin kukittaa. Arvoitus aina millaiset kukkaset aukeaa.

Nailonsiiman laitan ripustimeksi ja ikkunaryhminä pullot kukkii auringon loisteessa.

Ei hassumman näköisiä kierrätyskukkasiksi.

Uutukaiset pullavadit.

2011-03-08T11:12:00.004+02:00

Sain eilen uunistani uutukaiset pullavadit.

Mikä ettei näihin voine muutakin laittaa kuin kynttilöitä. Tätä vatimallaia moni ostanut tv-kapulan kodiksi.

Tarjoiluvatien värit sopivat kattaukseeni eikä tarvitse "sen seitsemää sorttia ",ollakaan kun persoonalliset tarjoilulautaset.

Siinä tuo sulatuksen mielenkiinto kun uunin avaus aina ylläri. Arvoituksensa aina kuinka värit käyttäytyneet. Multi Pen väri viiruja lasille vetelin ja tuollaisia tuhatjalkatoukkia ja Muumi maailman hattivatteja uunin uumenissa 740 asteessa muhi.

Uniikki vateja nämä, samanlaisia ei saa tehtyä yrittämälläkään.

Samoista vadeista tässä kaksi eri kuvakulmaa.

Nauravat naiset.

2011-03-06T09:01:00.002+02:00

Apeus oikein aikoi asumaan reviirilleni, joten kaikki ilostuttamistoimet piti panna kehiin.

Ihanat ystävät avittivat masismontusta vetoapua antaen.

Voimaannuin liikenteeseen lähtemään, kävin hengellisessä konsertissa ja Sanan kuulossa.

Luojan aurinkokin näin keväänkorvassa naurullaan nostaa ilon pintaan.

Hain varastosta noita kiekkonaisia nauramaan seinälleni ja muistuttamaan hymynaaman vaikutuksesta kanssaeläjiin.

Noita naamoja olikin hauska tehdä vaikken henkilökuvamaalari olekkaan.

Muuhunkin maalaamiseen päteisi iloinen ja rento ote, nämä naiset nauravaiset siitä muistuttaa.

Kuvia Kaustisen kurssilta.

2011-03-04T07:58:00.003+02:00

Ylläolevat asetelmat tekeleitä Kaustisen akvarellikurssilta.

Opettajana meillä Esa Tiainen. Näitä Vionojan kuvataidelinjan lyhytkursseja mahdollisuus hyödyntää muidenkin kuin varsinaisten linjalla opiskelevien.

Lyhytkursseja monelta taidetekniikan alalta. Pastellimaalauskurssikin kovasti kiinnostaisi.

Ylempi asetelma valööriharjoitelma, sama alemmassa kuvassa väreissä.

Puuvalmiit kehykset maalasin krakleeraten akryyliväreilläni.

Opinkohan koskaan kevyempää sivellinkäyttöä. Sen harjoittelua opettajakin suositteli.

Hänelle huokaisin ettei taida onnistua ennenkuin "sutijakin" kevenisi. Sehän sitten vaatii aikaa ja sinniä.

Katsotaan, vaakaa ja tulevia kuviani.

Vanha maakellari.

2011-03-02T08:24:00.002+02:00

Kellarikuvat mielessäni, edellinen taltiointini talvinen, tämä kesäkuva.

Iän karttuessa lapsuusmuitot palaa voimakkaina mieleen, tunnetilat, tuoksumuistot muunmuassa.

Runoriimi tällekin kuvalle syntyi, esillä myös SinikkaHelenan galleria sivulla.

"Mielessä lapsuuskesän muistot,

vihreät niityt, lehtevät puistot.

Kätkössä rinteen, kellari kivinen,

aukosta kurkimme tuoksuja tuntien.

Tänään on kellari kattoa vailla,

maisemat muuttuneet lapsuuden mailla.

Tuoksutkin tuuli mennessään vienyt,

muistojen haikeus läsnä lie nyt."

Kevättalven tuntua.

2011-03-01T12:27:00.004+02:00

Ylläolevat kuvat Kaustisen Akvarellikurssin tuotoksia.

Ylimpänä olevaa aihetta suunnittelin pitkään enkä uskaltanut tarttua toimeen ennenkuin opettaja rohkaisi.

Itse otin kuvan Onnenkoskesta joskus sukulointimatkalla Etelä-Suomessa.

Tämä jykevä ja vanha silta sijaitsee Porin Ahlaisissa. Lampijoki tuossa koskena virtaapi, värjäten jääsohjonkin ruskeaksi.

Vedenväristä väittelyä tässä ollut, mutta juuri tuo ruskea sohjoväri valokuvauksellinen.

Vaikuttaisikohan Porinseudun teollisuuskin veden väriin, tiedä häntä.

Pihakellari jo aiemmin ollut blogisivullani, silloin paperipalana, nyt puettu paspikseen ja kehykseen.

Lasitettu taulu kinkkinen kuvattava, heijasteita jos jonkinmoisia, studio olosuhteet kaipaisi ja tietty taitoa.

Kevättalven tuntua aistittavissa töissäni, kellaritaulussa vielä vahvat lumikinokset, mutta harakkatanssi kertoo kevään koitteesta.

SinikkaHelenan Galleriassa runoriimit kuvien mukana.

Maaliskuu.

2011-02-28T19:00:00.002+02:00

Olisikohan tiukka talven selkä taittumassa.

Vanha sanonta "maaliskuu maata näyttää" ei tosin paikkaansa pitävä ainakaan näin alkukuusta.

Lunta samanmoisesti kuin Gudrun Enkvistin Talvinen aita, maalauksessa.

Kevään tuntu, auringon ja lintujen laulun myötä ilostuttaa meikämummeliakin.

Talvihorros haihtumassa hiljalleen, ja piristyksen poikanen pyrkimässä povelle.

Sen huomaa siitä kun moniaita suunnitelmia mielessä.

Lasisulatus ja siveltimen sutina ohjelmassa muunmuassa.

Totuuksia.

2011-02-17T20:56:00.007+02:00

Päivittäin törmään näihin sutkauksiin, jotka jääkaappimangneetteina muistuttavat arkipäivän totuuksista.

Kuvaus nyt ei kaksista, mutta lausahdus kuitenkin kirkas.

Makoilevan muijan muistutus luulisi sulkevan jääkaapin oven, mutta jo niin tuttu tyyppi etteipä tee isoakaan vaikutusta.

Ei tuo istuvan isännäkään toteama tämän päivän trendiä.

Elelymme pikemminkin sellaista "hissun, kissun hilijalleen", on taidettu huutamiset huudella, tosin enempi mökötystä minulla kuin huutelua. Nyt meneillään suvantovaihe, molemmat jo melkein toisen ajatuksetkin arvailee.

Ensi vuonna täyttyykin jo 50-aviovuotta, jos elinpäiviä annetaan, joten jopahan toisemme tunnemme ilman suurempia selvityksiäkin.

Mukavastihan tässä rinnakkain vanhetaan, kunhan saisimmekin elellä vielä pitkään yhdessä tässä "vanhainkodissamme"( joksi tyttärenpoikamme uuden kotimme nimitti) .

Villaista vilusisille.

2011-02-17T08:45:00.003+02:00

Villaista viluisille, tarvitseville tarjolla.

Mukamas aloin seuraavan joulun lahjateon jo vuodenvaihteessa. Näinhän siinä käypi, jaan niitä sitten pitkin vuotta ja tulevan joulun alusessa varastot tyhjillään.

Nyt kuitenkin sellaiset pakkaset että villasukat paikallaan laittaa jakoon ja lämmittämään palelevia varpaita.

Illoin ollut mukava kudoskella takkatulen ääressä istuen ja elävää tulta katsoen. Lämpimiä ajatuksiakin sisin pullollaan, niitä kätken silmukoihin ja toivon että aatokseni ovat sukissakin mukana jalkoja lämmittämässä.

Muuten, on mummona oleminen mukavaa..!

Ystävänpäiväkukkaset.

2011-02-13T14:17:00.002+02:00

Sinulle blogiystäväni haluan jakaa tämän kukkakimpun kautta iloa ja kauneutta.

Saimme nämä värikkäät tulppaanit ystävällisiltä tuttaviltamme ja iloiten jaan kukkien kauneuden kanssasi toivottaen näin ONNEA YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ!

Helmikuista harjoitusta.

2011-02-06T16:05:00.004+02:00

Huomenissa viikon akvarellikurssille lähtö, jännitystä ilmassa kun en sitten kesän ole pensselöinyt.

Kaivoin maalaussetin esille ja rupesin "trenaamaan".

Tämä idyllinen maakellari edesmenneen Färiärijäsenen ottama kuva omalta pihaltaan. Kuvaaja monilahjakkuus, kameran kauttakin katsoi "sillä silmällä", että oivia oli otoksensa. Kirjallisesti, musiikillisesti ja maalauksellisesti lahjakas henkilö, jota me muut Färiärit syvästi kaipaamme.

Mieluusti antoi luvan käyttää kuviaan, siis kaikenkaikkiaan laatu mies.

Yhtä lailla lunta silloisenakin talvena kun kuva otettu. Kesäkuosinenkin kellarikuva minulla josta taidan myöhemmin myös maalailla.

Hei, hei HELMIKUU.

2011-02-01T08:10:00.003+02:00

Tämä Stina Ahlnäsin kangaskollaasi kalenterinlehdellä ohjailee meidät helmikuuhun.

Kollaasin nimi "Muistan pakkastalvet", toivon mukaan tältä vuodeltakin takana pyryt ja pakkaset.

Kevätauringon kurkistelu herättelee horrosmielen, niin että uusia asioita ajatuksissa, ideoita monenmoisia.

Kaikille bloggareille antoisaa helmikuuta!

Rakkaustarina.

2011-01-31T07:54:00.004+02:00

Selailin nappisäkkiäni sillä silmällä "että tarttis tehrä jottain"

Hyödynnän hankkimani kehyslistan teettäen naapurin Kehystyspalvelussa vitriinikehyksiä, jotka itse krakleerausmaalaan sisustukseen sopivin värein.

Tälle kolmen taulun nappijutulle annoin nimeksi RAKKAUSTARINA.

Siinä sydämet etsii toisiaan, löytävät ja yhdentyvät. Yhteisestä sydämellisyydestä syntyy kolme uutta sydäntä.

Lapsille ja lastenlapsille ajattelin nappitauluja nyt ensi töikseni tehdä. Hidasta, mutta mielenkiintoista työstöä. Napeillahan hauska pelata.

Tämän RAKKAUSTARINAN toivon sopivan harmaasävyisen makkarin seinälle.

Jatkossa sitten nappijutut kukkii, kunhan saan lisää vitriinikehyksiä ja tässä kevät kerkeääpi.

(jos haluat tutkailla lähemmin, klikkaa kuva isommaksi)

Kraka.

2011-01-28T11:40:00.002+02:00

Jouluksi tekemieni tuubikaulurien jämälangoista puikkoilin illalla itselleni lämpöisen "krakan" tai kauluriko tämä lie.

Lämpöinen kuitenkin kuin mikä, passeli pakoittavan niska/hartiaseudun lämmikkeeksi.

Muistin ystävältä saamani kivikorun joka mielestäni piste iihin.

Nytpä puikot kilisemään loppujämätkin asustekaulureiksi.

Keväänkö enteet?

2011-01-21T13:47:00.002+02:00

Kevättäkö enteilevät nämä pitkähampaat.

Monissa vanhemmissa taloissa "räystäät tippuvat", liekö syytä tarkistuttaa välipohjien tiiviys.

Lapsuusmuistot mielessä noista puikkosista. Kilpailtiin kuka saisi imekseltäväksi pisimmän puikon, ja jos aikuiset yllätti, pikapikaa puikko piiloon.

Ei ollut asiaa yskiskellä, heti tenttaus, onko sitä syöty lunta tai imetty jääpuikkoja.

Niin nauraa iloisesti levein jäähampain tuo alarivin räystäs keväälle, ja kevään ounastus minuakin hymyilyttää.

Neuleita Etiopian vauvoille.

2011-01-20T11:58:00.002+02:00

Sain ystävältä haasteen jossa kysyttiin"Voiko muutama tunti kutomista jopa pelastaa pienen ihmisen elämän"?

Näillä parilla vauvasetillä vastasin näin alkajaisiksi haasteeseen, lupa neuloskella enempikin.

Monistin nuttuohjeen kaverini neuleohjeesta, tossut ja myssyt entisiä oppejani.

Nuttuja ja sukkia voi toistaiseksi lähettää osoitteella,

Black Lion Hospital

P.O. Box 5657

Addis Abeba, Ethiopia.

Jos nuttubuumi tarttuu sinuunkin, voit ilmoittaa lähetetyt neuleesi sähköpostitse,

pirkko.tuppurainen@sekl.fi

Hän pitää tilastoa toimitetuista avustuksista Etiopian äideille ja vauvoille.

Tällä hetkellä Etiopian naisista vain 8%synnyttää sairaalassa, loput kotimajoissaan.

Toivomme tämän nuttukampanjankin auttavan äitejä turvallisempaan synnytykseen.

Etiopian yöt viileitä jolloin pieni ihmistaimi tarvitsee lämpöä.

Haasteessa vielä rohkaisu,"Anna sinäkin turvallinen alku pienen ihmisen elämälle. Käytä muutama tunti ajastasi kutomiseen tarvitsevalle!"

Musta-valko buumi.

2011-01-09T11:46:00.004+02:00

Meneillään ollut tällainen mustavalko buumi, mielivärit minulle.

Mistäköhän tämäkin johtunee. Asusteissakin mustavalko viehättää, liekö tämä piirre jotain arkuutta, mitä lie.

Viidet mustavalkoiset lapaset kudoskelin. Käyvät hyvin arkikäyttöön, vaikka lumenluontiin, sitä hommaahan tänä talvena riittää.

Nyt artikkelin vaihto vauvanuttuihin, Addis Abebabaan, Etiopiaan Mustan Leijonan synnytyssairaalaan. Nyt vain kilvan puikkokilkutusta pienten vauveleitten lämmikkeeksi.

Jos olet asiasta kiinnostunut, saat lisätietoa kampanjasta Facebookista haulla,

http://www.tuppurainen.fi/category/nuttu/

Pehmopeitteen alla.

2011-01-08T11:16:00.006+02:00

Pehmopeitteen alla.

Nukkuu kahlittuina kivet syvää talviunta,

pipot päissä, pehmikkeenä untuvaista lunta.

Lupa vielä syvään horrosunen aikaan,

kohtapuoliin herätellään kevään taikaan.

Silloin lämpösäteet sulattelee pipot päistä,

kivet kerää kaiken lämmön kevätsäistä.

Kivet kahlitutkin uuteen eloon herää,

meille kaikillehan kevään lämpö tekee terää.

Alkuvuodesta aloitus.

2011-01-02T17:53:00.002+02:00

Inventoin lankavarastoni heti joulunvälipäivinä ja ajattelin aloittaa pehmopaketit tulevalle joululle ettei loppukiritystä tarvitsisi kuten edellisjouluun.

Moniaastihan kuitenkin tulee jaettua tarvitseville heti valmistuttua kun pakkasetkin vielä paukuttelee.

Mustavalko vanttuita tulollaan useammat parit, kolmansista lapasista lanka parahiksi loppui kesken kutimen ja varmaan hankituista keristä useammatkin syntyy.

Suuri vaara että pyrstöni juurtuu sohvan nurkkaan, siksi ahkeraan istuksin. Pakko tehdä tästäkin mieliteosta parannus ja alkaa liikuntaharrasteetkin.

Mutta, tummut tikkaa...!

Vastassa Vuosi Uusi.

2011-01-01T09:46:00.002+02:00

Taasen takana eletty vuosi, inventaarion paikka.

Mielessä monet kiitoksen aiheet, toiveet alkaneellekin vuodelle että terveyttä vielä riittäisi tässä "vanhainkodissamme"yhdessä elellä.

Aika rientää joutuisaan, vastikään kaamoksen keskellä, nyt jo toiveet päivänvalon pidentymisestä ja ykskaks ollaankin taas keväässä, ja ajatukset metsäpoluilla.

Tammikuun akvarellikuva Ekoroskin seinäkalenterista. Gunnevi Törnroth ikuistanut talvimaiseman Pietarsaaresta.

Toivotan lukijoilleni Oikein Hyvää Alkanutta Vuotta!

Jouluviesti enkeleitä.

2010-12-23T07:50:00.001+02:00

Nämä lahjaenkelini välittäköön blogilukijoilleni joulutervehdyksen, sanoman Vapahtajan syntymästä.

Ihanat ystäväni ovat enkelparvea kasvattaneet ja jokainen enkeli mieluisa.

Suojaavien siipien läsnäoloa Sinunkin Jouluusi!!