lauantai 30. toukokuuta 2009

Ihanaiset enkelit

Nämähän ne ihanaiset enkelit ikkunassani,jotka sisareltani sain tupaantuliaisiksi.
Niin mieluisia minulle olleet,että muun keittiön sisustuksen yritän niihin soinnuttaa.
Oma tarinansa näilläkin.Olivat alkuun hiukan sivuttain ikkunassa ja se vaivasi minua.
Kerran sitten käsi kipsattuna nousin pöydälle niitä aikani kuluksi oikaisemaan ja koko aika itseäni varoittelin,että "hissun.kissun,hilijalleen",sillä jäykkyyteni totisesti tiedostin.
Kuinka ollakaan,enkelien korjausliike onnistui hyvin,omani ei.
Pöydältä laskeutuessani jotenkin vain jalka lipesi ja tuoli horjahti,toinenkin,ja minä kipsiä varjelin rikkoutumasta,lyöden pääni ovipieleen.
Niin oli kova pää,että maali irtosi ovipielestä,ja kolari näin ollen paljastui.Ison kuhmuni onneksi hiukset peitti,mutta kiinni jouduin kiipeilystäni.Nyt on ovipieli maalattu ja se kuhmu laskenut,monta muuta tullut sen jälkeen. Tärkeintähän toki,että enkelien asento tuli oikaistua ja kipsi kädessäni pysyi ehyenä.
Siellä ne enkelit edelleenkin varjelee. Pidän niistä...

Nappiverhot

Tässä kesäistä nappikukin kukkivaa verhokappaani yritin kuvailla,mutta taustavalo voimissaan.
Sehän verhon vaatimus,että valon läpäisee ja tässä sen nyt täyttää.
Ikkunan alahyllyllä punaiset ja sinisävyiset Paavalinkukkaset kukkii kilpaa nappikukkasten kanssa.Sävyyn sointuvat siskolta saadut lasienkelit liittää elementit mukavasti yhteen.
Yhtä ihania enkeleitä kun oppisinkin tekemään...
No hyvä,että moninaisia haasteita olemassa.
Aikanaan niistä joitain saanee toteutettuakin.

Uutukaiset kaapistoni

Tässähän nämä päivittäiset ilonaiheeni,uudet keittiönkaapit.
Sain kaivattua työtilaa lisää ja laatikstot niin kätevät käyttää.Tuo kulmauksen alakappihan oli se aiempi murheenkryyni,nyt niin upea toiminnassaan tuo Mondo mekanismi,että alkuun ilokseni sitä pyörittelin.
Samalla unelmoin että kun vielä emännänkin saisi noin toimivaksi,mutta se jo kinkkisempi juttu.
Alarivin kuvistakin huomaat ettei emännällä polvi taivu edes kuvauskulmaan,joten hiukan hassuja alakaappikuvat.
Nyt kuitenkin polvikipuisenakin helpompi kokata.
Poikamme kaakeloi välitilan tuollaisilla isokokoisilla tapettikuvioisilla kaakeleilla ja työnsä jälki kestää arvostelun.Kiitos hänelle. Oikein olen tyytyväinen keittiööni....Posted by Picasa

torstai 28. toukokuuta 2009

Läheisriippuvaiset

Taaskin olen joko etuajassa taikka taka-ajassa kun sadonkorjuusta blogissani kerron.
Tämän säleikköomenapuun istutin suurin toivein hyvälle paikalle ja ensimmäisenä vuotenaan jo ilahdutti meitä näillä pulskilla omenoilla.
Nimesin ne Läheisriippuvaisiksi,koska ainoastaan nuo kaksi,toisiaan liki kasvavaa hedelmää, se säleikköpuu suostui tekemään.
Sanoinkin miehelleni että siinä on nyt omput Aatamille ja Eevalle.
Punaisia ja pulskia olivat sitten syksyn tullen ,kun aikansa niitä kypsyttelin.Niinpä ennen yöpakkasia irroitin omput okasata ja hartaudella aioimme ainokaiset syödä eräänä lauantai-iltana saunomisen jälkeen.
Kauniita olivat katsoa,mutta vielä raakoja sisältä.Kuitenkin omppukiisselin niistä keitin ja määrätyllä hartaudella nautittiin oman omenapuun satoa..Hyvä että nautittiin,sillä siihenpä sato tyrehtyi.
Seuraavana kesänä ei koko puuhun silmun silmua ilmestynyt,asia hämmästyttää ja kummastuttaa vieläkin.Saapi vain sanoa,että sen pituinen se.Posted by Picasa

Kesäkukintaa odotellen

Malttamattomana odottelen kesäkukintaa,vaikka kesä vasta aluillaan.Tämähän kertoo luonteen laadustani.
Tässä kuvakavalkaadi viime kesäisestä kukinnasta.Liljat hehkussaan ennen Liljakukkoja,jota karsivat kukkavarret ruodeiksi.Niitä olen saalistanut tänä keväänäkin,ovat onneksi niin kirkasvärisiä ötököitä että hyvin nähtävissä.
Tuo kauniin keltainen Aamuruskoruusu minun lemppari.Toisen niistä talvi vei,mutta hankin uuden tilalle.
Jalokärhönkin kanssa vähän niin ja näin.Edellisinä kesinäkin olen sen luullut paleltuneen,mutta aina kesän päälle kuitenkin noussut ja kukkiaan sitten myöhemmin antanut ihailla.
Kiinankärhö senkun menestyy ja tihenee liiankin tiuhaksi.Yritin sitä parturoida kurinpidollisin elkein ja siitäkös vallan innostui,että paikoin yhtä tuppuraa.
En todellakaan ole viherpeukalo,mutta sentään jotain kesän kaunistusta meidänkin pihalla.
Nyt mielenkiintoista odottaa,millaisen kukinnon kukkaset suonee tälle kesälle...Posted by Picasa

maanantai 25. toukokuuta 2009

Viikonloppuvisiitillä

Olimme mieheni kanssa pidennetyllä viikonloppuvapaalla.ja piipahdimme Helatorstaina kuopuspojallamme Vantaalla.
Perjantaina asioimme Suomusjärvellä Varnian tehtaalla ja kuinka onnekas olinkaan kun keramiikkauuni remontti kääntyikin uuden uunin ostoksi.
Matkan yksi kohokohta minulle myös saada viedä kukkaset Karunan kauniille kirkkomaalle äitini ja isovanhempieni haudalle.
Lauantaina meillä kutsu herkulliselle lounaalle velipoikien ja heidän vaimojensa seuraan.Sanonta:"Hyvä ruoka,parempi mieli"pitää todellakin paikkansa.Herkullista kuhaa paistettuna ja sukulaiset seurana,voiko mukavammin aika kulua.
Mieluisia hetkiä olla läheistensä seurassa,harvinaista herkkua,niin etäällä asustellaan toisistamme.
Siskoni miehensä kanssa "kylästi"meitä loppuviikon. Vieraanvaraisuudestaan saimme nauttia yllin,kyllin.
Heidän uutta rivitalokotiaan kävimme katsastamassa,hyvällä maulla remontoitu ja harmonisesti sisustettu.Kelpaapi asustella.

Myöskin heidän mökkimiljöössään taas olisin viihtynyt vaikka kaiken kesää,niin mielenkiintoista ja kiehtovaan siellä.
Maalauksellisia maisemia joka puolella.Alkukesän neitseellinen lehtivihreys havupuiden seassa,sellaista värikontrastia luomassa että todella silmiä hiveli.Viljan oraat kasvussa,ja muistuttamassa meitä leivästämme.
Nappasin kuvan kevätkaihonkukastani joka porraspäässäni kukki kauniina kotiuduttuamme,aivankuin muistutuksena sukulaistapaamisten tärkeydestä.
Jäipä matkastamme niin hyvä,lämmin ja kiitollinen mieli suvulle siellä ja miehelleni täällä,hän mahdollisti taas sen että sain "juurivahvistusta".Tärkeitä nämä tapaamiset tälläkin iällä,lapsuus ja nuoruus eletty erillämme,joten korkea aika kokea "sukulaissieluisuus".
Mukava astua taas arkeen,ja matkamuistella pihapiiperryksen lomassa.


Posted by Picasa

Lasijuttujani

Tässäpä viimeiset vanhassa uunissani sulattamat lasityöni.Sain kuin sainkin kokoon vadit joita sisaruksilleni olin tuliaisiksi ajatellut.
Uunisydämen otimme mukaan kun Varnia matkan varrella,ajatus oli että uudet vastulangat teetetään.
Suunnitelmat meni uusiin puihin kun ukkokulta järkevänä miehenä ehdotti että hankitaan entistä ehompi uuni minulle,jossa kaikki lämpötilan säätömahdollisuudet.
Jopa olen onnessani,odottaessani uutta(kunnostettua)uuniani.
Nyt vain leikkaamaan lasia että saapi koesulattaa heti uunin tultua.
Kyllä nyt kelpaapi harrastella....

Posted by Picasa

perjantai 8. toukokuuta 2009

Seivästuolit

Taidan edetä kesän tulon suhteen kun seivästuolieni kesäkuosia jo suunnittelen.Tässä viime kesän kukintaa.
Noita tuoleja tein kokonaista kahdeksan kappaletta.
Moni ystävänikin niihin ihastui.Intoahan minulta löytyy,taidon kanssa niin ja näin.
Tuo vasemmanpuoleinen tuoli eka yritys,sen nimitin Tuuliviiriksi,aina nojollaan tuulensuuntaan.
Tiedän ystävieni miesten tuoleille lisätukitoimia tehneen,hyvä niin.Omille tuoleilleni ukko-kultani myös joutui parannusta tekemään.
Monessa muussakin asiassa olen todennut,"Intoa on riittävästi,taidon toivon kasvavan"...
Posted by Picasa

Omituisten otusten kerho

Kesän kynnykselläkö lie ollaan kun kivikkoryhmästäni yllätin tämän "Omituisten otusten kerhon".
Siihen olivat savisiilini piipertäneet herättyään talvihorroksestaan,ja pienen pienillä siilisilmillään siristellen ihmettelivät kummallista kivikisulia.
Sulassa sovussa siinä kaikki.
Mikäs ollessa,,kesä tulossa.
Taaempana nappikukat puisessa purkissaan yhäti kukkivat,viisi vuotta jo kukkineet kesät,talvet.
Kunhan kesä ehtii,kivikkoryhmäni täyttyy aivan oikeistakin kukkasista.
Mehitähdet mukavasti levinneet. Kurjenpolven aika kukkia keskikesällä.
Laakakataja siellä seassa ikivihreänä.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Navigaattori

Ukkokultani yllätti minut synttärinäni iloisesti,oli ostanut mummelille lahjaksi navigaattorin automatkailun avartamiseksi.
Minähän kuuluisan huono suunnistaja liikenteessä.Nyt olisi kuulemma mahdollisuus ruveta reviiriä laajentamaan,tähän saakka autoilu olikin rajoittunut lähiseutuihin.
Tulipa sitten aparaatin testausaika kun mieheni jäi Oulun Yliopistolliseen sairaalaan ja minun oli kotiuduttava.
Kotiin lähtö yksin jännitti aikalailla,mutta ukkokulta rohkaisi että mikäs huoli ja hätä minulla kun on aivan uusi saattaja.
Niinpä naputtelin osoitekenttään kotiosoitteen ja mietin mielessäni,katsotaan nyt, tietäneekö saattaja mistä olen kotoisin.
Kuuliaisena tottelin opastajan neuvoja ja pääsin onnellisesti ulos kaupungista.Yhteistyö pelasi hyvin Liminkaan saakka,mutta senjälkeen tuli kiistaa reittivaihtoehdosta.
Navigaattori laski matkalleni toisen reitin ja minä vain omapäisesti rantatietä ajelin.
Kaiken aikaa saattaja hoki,"JOS MAHDOLLISTA, TEE U-KÄÄNNÖS".Raaheen saakka ääntään korottamatta toisti samaa ohjetta.
Mieleeni tuli,että kohta se sanoo,mene mihin haluat,koska et tottele.
Sitten tuli hiljaisuus.Ajattelin että nyt taisi saattomies suuttua ja rupesi mököttämään kun en sitä totellut. Mietin että siitä vaan,senkun suutut ,kyllä minä jo kotiin selviän,jatkoille pääsy taisi kyllä tyssätä mykkäkouluun.
Kalajoelle tultaessa kuitenkin leppyi ja rupesi taas juttelemaan minulle kohteliaan kuuliaisesti.
Tiesi varmaan että kohta ollaan kotiosoitteessa ja tarpeen taktikoida perillepääsy.
Niinpä tultiinkin ennenpitkää kotiportille ja kaveri kertoi"OLET SAAPUNUT KOHTEESEEN".
Minähän niin mielissäni kotiutumisestani,että kaappasin onnellisena saattajan kainalooni ja vein kamariin....





perjantai 1. toukokuuta 2009

Läppäri

Yllätin jälkikasvuni kertakaikkiaan kun ilmoitin että suunnittelen tietokoneen hankintaa.
Tyttären poikakin silmät kirkkaina ihmettelemään,"Vautsi,,hommaatko sinä mummu tietsikan,osta sitten sellainen läppäri".
Kohteliaasti myös sanoi,"kyllä minä sitten mummu sinua opetan".Hetken katsoi pitkään ja totesi,"jos sinä et kumminkaan opi.tulkoon joku muu sitten neuvomaan".
Nuo lastenlapset ovat niin aitoja,ja ihania,sanovat suoraan mitä ajattelevat.
Niinpä vävy sitten anopille hankki koneen.Olisi siinä tietsikkaliikkeen myyjillä ollut lystissään pitelemistä kun meikä mummeli olisi mennyt Läppäri merkkistä konetta ostamaan.
Se kun tuo tietokone sanastokin aivan kuin vierasta kieltä ikäihmisen korviin.
On siinä jälkipolvella monta hauskaa hetkeä ollut kun mummeli on koneen kanssa töpeksinyt.
Kuopuspoikani lähetti tyttärensä kuvia mummulle sähköpostissa ja minä niitä sitten tulostamaan.Vasiten pakan tulostuspaperiakin kirjakaupasta kävin ostamassa. Innolla sitten tulostamaan tytön kuvia,enhän aikoihin prinsessaa ollut nähnyt.
Tulostin raksutti ja sylki sisuksistaan paperiarkkeja.Jotain sohvatyynyn nurkkaa vaan pukkasi tulemaan kaikenaikaa,eikä tyttösen kasvoja näkynyt lainkaan.Minulle hätä että koko pakka paperia haaskaantuu,eikä kunnon kuvaa ala tulla.
Mikäpä nyt keinoksi,en ollenkaan osannut toimintaa lopettaa.Hädissäni vedin kaikki piuhat irti ja loppuihan tulostus,ainakin sillä kertaa.
Kun koneen käynnistin,homma jatkui..
Onhan minulla toki mikrotukijoukkue,lastenlapset,kummilapset,ystävät ja kuka kulloinkin,käytettävissä.
Taktikoin niin että yritän vuorotella apureitani,etteivät vallan hermostu oppimishitauteeni.Sitä kun vanha ihminen oppii vain tekemällä,siis riittävästi toistoja,ennenkuin homma hahmottuu.
Sinänsä hauskaa ja mielenkiintoistakin koettaa vanhoilla päivillä vielä jotain oppia.Sellainen seikka kyllä tunnustettava että jopa pikanitrojakin olen joutunut nappaamaan kun niin mennyt hermo töpeksinnöissäni.
Olen sen ikäluokan ihminen,että tämä nykytekniikka oudostuttaa,käytännön asiat hoituu paremmin.Mukavaa taasen se että nuoret avittaa näissä teknillisissä asioissa.Tarvitsemme toinen toisiamme sukupolvien ketjussa.

Dosetti

Tässä pientä pakinaa tuiki tärkeästä lääkedosetista.
Aina vain ajankohtaisemmaksi minulle muodostunut tämä "kapistus",entisestäänkin enentyneiden pillereitteni vuoksi.
Aiemmin kun verenpainettani ruvettiin hoitamaan,nuori mieslääkäri haastatteli,naputellen koneelle tietojani.Kyseli mm,"oletteko tällä hetkellä raksaana",minä hänelle samanlaisella monotonisella äänellä vastasin,"en ole raskaana,olen vain muuten painava".
Siinä vaiheessa nuorimies vilkaisi minua ja naurahti hieman hämillään kun huomasi,mitä vuosimallia mummeli olikaan.
Sain nivaskan reseptejä ja apteekista pillereitä pussillisen.
Niitä sitten kotiin tultuani dosettiin aloin annostella,ja vallan ääneeni yksinpuhelin,"hyvänen aika,tähänkö on tultu,vanhuksillehan näin tavataan lääkkeet lokeroida".
Onnekseni muistin lääkärin kysymyksen,josko mahdollisesti raskaana olen,se jotenkin niin lämmitti mieltäni siinä vaiheessa.
Oivallinen keksintö tuo lääkedosetti,sehän verrattavissa päivyriin.Vuosiluvuillahan tähän elettyyn ikään ei enää niin väliä,kuukaudetkin kuluu liian nopeaan,viikot vallan vilisee,päivien perässäkään ei kaikesti pysy.
Tuon dosetin kun aamusella ensimmäisenä avaa,heti tiedossa viikonpäivä.Jos hetken kuluttua unohtaa,niin päivälääkkeen aikana taas voipi tarkistaa. Iltalääkkeen jälkeen onkin jo aika kätensä ristiä kiitokseksi kuluneesta päivästä ja nukkua yön yli.
Huomenna taas uusi viikonpäivä ja jos yöunet sekoitti päiväjärjestyksen,niin dosettilokeron aamuaukaisulla näen taas missä mennään.Uutta puhtia otettava alkavaan päivääni taas pakollisilla pillereillä...kyllä se siitä..Kätevä kapistus tuo dosetti!